Pää räjähtää
ohut kuori repeää
paljastaen pienen ihmisen
sä luot nahkasi
minä katson silmiisi
nään ikävää
kaiken kestävää
VIEREES JÄÄN LEPÄÄMÄÄN
kun lumous katoaa
siihen jään miettimään
kun lumous katoaa
täydellisen
kuvan piirrän veteen
uin läpi sen
näyn ihmeellisen
särkyy viivat, ympyrät
värit valuu pohjaan
jään kellumaan
outoon satamaan
veteen jään lepäämään
kun lumous katoaa
siihen jään miettimään
kun lumous katoaa
käyn maahan makaamaan
ajaisitpa päälleni
jäisit katsomaan
jäännöksiäni
tielle jään lepäämään
kun lumous katoaa
siihen jään miettimään
kun lumous katoaa
VIEREES JÄÄN LEPÄÄMÄÄN
kun lumous katoaa
siihen jään miettimään
kun lumous katoaa
~ lumous katoaa ~
kunpa joku ajaiskin yli niin ei tarvis tätä maha kipua ja muuta mukavaa kestää. ja kun mä vielä yleensä kostan kaikille ihmisille. sellaset ihmiset jotka sanoo musta tollasia ni tulee kieltämättä vähän paska fiilis niistä.. Ja sä yks luulet et jopa puhun jostain tosi rakkaasta mut tää on nyt sit ihan eri tyyppi ketä tarkoitan. et on turha ihmetellä sen enempää.
Tänään kaksi ihmistä on saanut mut oikeestaan ees vähän hyvälle tuulelle. niinku oikeesti. toinen sillä et sain raivota sille ja toinen sillä et se puhui rakentavasti, ja yritti ymmärtää mun pointtia. ihan jees ystäviä mulla. tai no voiko toista ees laskee ystäväks kun se on mun mies, eikä miehet kyl oo oikeestaan koskaan kovin ystäviä. ehkä kavereita kummiskin enemmän. :)
kai tää tästä. mulla on puuska kausi. herkkis meno. ailahtelevaisuutta ilmassa. no jotkut ehkä tietää mitä se tarkoittaa. mut ei onneks kaikki.
hei vitun kouristukset.
joo et haistakaa vittu mun pitää taas liikkua. perkele.