IRC-Galleria

mulla on tietynlainen miesmaku ja michael scofield ei sitä varsinaisesti ole mutta jumalauta ne sen silmät ja katse. jos se joskus katsois mua silmiin (mitä ei kyllä tapahdu joten ei syytä huoleen) niin sillon se sen katse porais mun aivojen läpi aiheuttaen mulle parantumattoman aivovamman. tai siis todennäköisesti kuolema, mut tietysti on myös toivo että palaisin ennalleen ku onhan niitä kaikenlaisia selviytymistarinoita kuullu. mut silti. ois se aika vakava juttu.

mut tajuutteko? ne sen silmät tai viel enemmän se itse katse. voi jumatseka mä oon läähättävä säälimys.

tulin tekemään töitä eikä työnantaja oo paikalla.

ni tulin tänne sitte. ohops

kaikki sähköni toimivat taas. mut siihen ne toimivuudet sitte loppuki.

ja yks sulake hajos. kolmasosa kämpän sähköä vaativista laitteista ei toimi. esimerkiksi teevee. perkele.

oon täs jo tovin pohdiskellu että jos joku antaa jollekkin ohjeeksi että "seuraa nenääsi" ja sitten tämä jollekkin päättää ottaa ohjeen kirjaimellisesti, niin mitä ihmettä se mahtaa sitten tehdä. ei taida olla kovin pitkälle vievä neuvo. ellei satu olemaan erityisen pitkä nenä. tai siis pahimmassa tapauksessahan se on noidankehä, koska eihän omaa nenää voi saada kiinni. se on aina nenänverran edellä. voi tsiiiiisus.

pääsis paljo helpommalla ku ajattelis asian vaan ihan kuvainnollisesti. Ja tuo oli neuvo, koska kaikkillehan tulee tietenkin ensimmäisenä mieleen ottaa tuon tapainen ohje (jos sellaisen saa) kirjaimellisesti. eikö.

ööö?

hirveä hengenahdistusnuhakuumeflunssaräkä-tauti ja kaupan päälle seinätkaatuupäälle-lauantai-ilta.

en pyydä paljo. kunhan sen verran että saan yhden karpalon.

halukkaita ostajaehdokkaita???

ei jumalauta miten mä nukahdan täällä takapajulassa ilman musiikkia kun ipodi jäi himatsuun. no, muut apuvoimat käyttöön.

muute ku meitsin oli tarkotus ottaa silmälasit kotelosta ja laittaa ne päähän niin vastassa oli tyhjä kotelo.
ku ne lasit oli keittiössä. aika omatoimista toimintaa silmälaseilta koska mulla ei ainakaan ole käsitystä siitä, miten ne oli poistunut sieltä kotelosta.

tässä päivässä oli taas tasan yksi valoisa puoli.
näin yhen doktorin. uuu

anteeksi kun toistan itseäni mutta mä oikeesti olen ihan sekasin ku tajuan yhtäkkiä että asia jota luulin todeksi ei ollukkaan totta. pian en uskalla puhua ollenkaan kun mistä mä tiedän enää mikä on totta ja mistä puhun. elän unien ja harhojen maailmassa. hohooo.