IRC-Galleria

ku miun kukkaro varastettiin.
ja forten eräs järkkäri sais tunkea munan kurkkuunsa.
ja mä muuten sammun kohta. serot on katalia mut ainaki tulee nukkumatti niin nopiaan että se ompi iha hengästyny.

mörö

sain tänään puhelun ja se ilmoitti jostain että sulle on varattu aika jonnekkin ( ku en saanu perkele selvää ku se puhu nii noppeesti) sanoin että ei, ei mulla mitään aikaa ole mihkää varattu sillon. sanoin että peru se. no se vastasi sitte ett joo mä perun tämän ajan että sä suoritat tuon 2 vaiheen myöhemmin. sit mie vast tajusin et saatana se on autokoulusta. sit karjuin et eieieieiei, sekotin täysin, olen tulossa, älkää peruttako sitä aikaa. vittu mun aivotoiminta pelaa perkeleen hyvin.

nauroin itelleni 5 minuuttia sen jälkeen.

joskus kaipaan pois turusta
en kyl tiijä kui ku turku on kuitenki iha kiva.
ehkä mä kaipaan muutosta.
ku mun elämä on tylsää.
vaik se ei kuitenkaa oo.
eiku mä haluun vaan olla nuori ja villi ja vapaa(tavallaan)
mut hei mähän olen (vielä) nuori, villi (?) ja vapaa!
sit ku vielä osaisi vastata helppoihin kysymyksiin esim. miksi?
tilanne vaan on se että se on helvetin vaikea kysymys.
liian laaja. ja liian suppea.

nii just. ihmetteletteks te vielä kui mä oon ihan outo?

yhyy.

mun sisäinen elämä tarvitsee jotain ihan uutta sisältöä, jotta mun molemmat jalat taas kantasi.
jotain mitä oon jo pitkään kaivannut.
koska mun tunne-elämä on jossain hevonvitussa.
tai ei kaikki voikkaan olla, jos itken titanicin ja ihanien biisien aikana. ja muutenkin.
eiku ei. en tiiä edes mitä puhun. ku helvetti mä en tiedä mikä se "jotain" on.

voisiko joku kertoa ?

"Hei soita mulle iltaisin se laulu,
johon lapsena nukahdin,
sen jo unohdin.
Opeta tekemään se,
mitä koskaan itse en uskalla,
minä sinua suudella.

Tuo mulle pieni lapsi,
joka kertoisi sen,
mikä on tärkeää,
en sitä itse nää.
Opeta minulle se leikki,
jota pihoilla lapsena leikittiin.
Kuvia selkään piirrettiin.

Vie minut takaisin betonikaupunkiin,
jonka varjoihin kadottiin.
Hukuta minut silmiisi yönsinisiin,
jättiläisen suolakyyneliin.

Pysäytä kellot siihen hetkeen,
kun sinulle antaudun,
ikuisesti mä olen sun.
Vie sinne missä kauan sitten
kadonnut hämärä ilta peittää
mun lumiset lapsenkasvot.

Vie minut takaisin betonikaupunkiin,
jonka varjoihin kadottiin.
Hukuta minut silmiisi yönsinisiin,
jättiläisen kyyneliin.
Vie minut takaisin lapsuuden ensilumiin,
syksyn varjoihin piteneviin.
Opeta minut uskomaan ihmeisiin,
ihmislastemme kuiskauksiin"

ehkä yksi maailman parhaimmista lyriikoiden kirjoittajista.
terkut Olaville. (vaikka ne perille ei varmaan menekkään)

tänään herätessäni huomasin että sängyssäni on kolme peittoa, vaikka pääosin vietän yöni yksin.
ja voikohan joku ymmärrettävästi selittää miksi suklaapatukan valitseminen voi olla niin vaikeeta että sen ostamiseen saattaa kulua jopa 20 minuuttia?
ja näin taas siis niinku tosi pelottavaa unta. sain tekstarilla toisen varoituksen ( häiritsen naapurini yöelämää eli nukkumista). Aamulla oli pakko kattoa kännykästä ettei se vaan ollu totta. yleensähän varoitukset siis tulee teksiviestitse.

ps. miun jalkaa ja toista silmää särkee.

tilanne on ny se et katon lostin loppuu ja meen tutimaan

mun kynnet on ihanasti alkanu kasvaa ILMAN että pureskelen ne. kynsilakka auttaa. taian pia mennä lakkaa miun kunnet uuestaan. hihi. oon pian ennätyskirjoissa.
tai sit en.

kuopios oli ylikivaa!
ja hesassa myös!

ja kävin kirpparilla. kumma ku ylennsä ku mie etin jotain ni ei löyry mut nyt löyty farkut ja pari laukkua mitä just ettisinki. sit kans ihana toppi ja kengät..ii. kirppikset rules. taian lähtee käymää vielä uffilla.

ja kumma kans ku mul on rahaa vaik luulin et oon persaukine. whippiiuuu.