huomasin juuri et miusta on tullu..öö...välinpitämätön tiettyjen juttujen suhteen positiivisella tavalla, mutten tiedä onko se hyvä vai huono. tai huomattavasti parempi välinpitämättömyys kuin ennen. Nyt päätin oikeesti (toivottavasti) et ei näin. En ole hamuamassa mitään kultaista keskitietä, mihin en edes usko vaan sitä etten uppoa ihan äärillepäähän. Vähän aikaa sitten miun ainut motiivi kohti kai vähän parempaa laiffii ois ollu se että miul on vaara menettää kaikki. Nyt mie oikeesti haluan et miulla säilyy mahdollisuudet elämään ja ettei mattoa vedetä alta. Yritän tulla pinnalle välillä moikkaa oikeeta elämää, enkä elä jossain sumussa joka vitun päivä. Välinpitämättömyydestä en pääse eroon, mut jos nyt olis muuttumassa tälläin paremmin päin, tai siis, no niin.
Mut siis sama asshole mie tuun olemaan, mut koitan olla mukavempi sellanen.
Ja ottaa vähän iisimmin.
Oho.
Meen pelaa laina pleikkaa.
Ja toivon että en kärsi illalla.
Lääkkeet on meinaan finito, et jos sekoon ni sit sekoon ja se on moro.