musta on tullut valitettavasti entistäkin enemmän hälläväliä-ihminen. mun kämppä on kaatopaikka ja sieltä häviää/hävitän vähän väliä jotain arvokasta. siis jokin aika sitten omistin vielä 500e:n digikameran, läppärin, nauhottava digiboxi (nyt on ei nauhoittava boxi, joka valittiin puhtaasti halvan hinnan takia. ennen halppista olin puoli vuotta ilman televisiota tai olihan mulla helevate tietty dvd, etten ihan kokonaan unohda nykytekniikkaa), toimivan netin (mokkula kyllä löytyy, muttei yhteistyötä Elisan kanssa), ipodin, ja kaksi liian-hyviä-mulle puhelinta. tai oikeastaan kolme. yhden myin ja kaksi hävitin. tai ne vaan hävisi. ja se miten typerän idioottimaisen ahne ja sinisilmäinen olen ollut rahan suhteen on johtanut siihen että olen helvetinmoisessa talousahdingossa. siis melkein ottaa sydämmesta kun alan miettimään kaikkia laskuja, jotka olisin välttänyt niinkin helpolla tavalla kuin AJATTELEMALLA hieman ennen kuin tekee jotain. samoin en olisi ikuisessa rahapulassa jos olisin osannut tehdä tuon -ajattelu-osion. kaikkein suurin ihme on että saan vielä asua siinä kämpässä ottaen huomioon vuokrarästit. en viitse jatkaa enempää etten anna ihan hirveän huonoa kuvaa itsestäni joten no, se "omaisuuden" tärveltämisestä. kun tähän lisätään lähes 100% kyvyttömyys hoitaa normaaleja, arkisia velvotteeita (pääongelmana koulu. voit miettiä jos kela- ja sossulappujenkin täyttäminen ja vieminen perille on niin vaikeaa että rahantulo saattaa myöhästyä sen takia.) tiedättekö. jos olen kesällä 2010 oikeasti saavuttanut enemmän kuin peruskoulun (älkää todellakaan toivoko liikoja. enimmistö puoltaa että olen silloin edelleen vain peruskoulun suorittanut laiskimus.
ja nytten seuraa päivän, "MUTTA": vaikka elämäntapani ovat kaikkea muuta kuin ihanteelliset en ole kuitenkaan tunteeton paska (tuo kuulosti itse sanottuna niin itserakkaalta että hyvä saavutus jos en muuttanut lausetta jollain tavalla. Tai no oikeesti tuo on aivan sama. ehkäpä vastakohtana tuolle huimaavalle saamattomuudelle, laiskuudelle ja säheltävänä nuorena, joka nimenomaan tekee ja sanoo ENNEN KUIN ajattelee ( jotkut kohtalotoverit varmaan saattavattietävät että jos on ihmistyyliä tee-ja-sano!-ajattele-EHKÄ-jälkikäteen, aiheuttaa vittumaista vihaa ja ärtymystä itseään kohtaan) onkin tälläinen joka miettii tunteitaan niin että unohtaa ajatella mitä tekee. siis olen ihminen joka tuntee TUNTEELLA. tajusitteko? jos ette niin ei sen niin väliä.
Tavallaan kaksi ääripäätä. lisätään muut osatekijät ja palapelistä (josta varmaan puuttuu pala tai kaksi) syntyy minä. epävarma nuorukainen joka samalla tietää mitä haluaa.
en tiedä antaako tämä lausahdus muiden mielestä musta paskiaisen tekopyhän kuvan vai onko ihan ok sanoa niin. mutta sanotaanko taas että iha sama! piti vaan se sannoo että mun mielestä on ihanaa kun pystyn olemaan tuomitsematta ihmisiä. mä en pystyisi siihen kuin yhdellä tavalla: mä en voi sietää tiettyjä ihmisiä. esimerkiksi. jos joku ihminen usko jumalaan ja noihin juttuihin niin uskokoon mitä haluaa. vapaa maa. mä en vaan valitettavasti voi sietää jos se ihminen alkaa jauhamaan ko. asiasta, siis jos mun pitäisi keskustella uskovaisen kanssa, tuloksena olisi pahimmillaan hirveä huuto ja sanasota (jos toinen osapuoli on väittelevää tyyppiä). siis aivan pelkkaa paskajuttua mun mielestä. taidan muuten selittää taas helvetin monimutkaisella tavalla mielipide-eroja. seuraavana päivänä voisin hyvin jutella saman ihmisen kanssa seksistä, koska se on kivaa. kunhan vain tämä uskovainen ei elä uskossa että seksi on syntiä. siis sehän olisi syntiä jos elää selibaatissa. siinäpähän elät loppuikäsi (toivottavasti) tietäen, minkä fantastisuuden olet menettänyt (en tosin kyllä väitä tuon pitävän aina totta) mutta nyt aion väittää että olen taas "tässä"- olotilassa. sen huomaa kun kirjoitan pitkän tekstin, joka on sekavaa ja liian monimutkaisesti selitetyllä tavalla kirjoitettua. lopussa alan puhumaan asioita, joita ei nyt välttämättä kannata kaikille laukoa, joten toivon että lopetin tarpeeksi ajoissa.
ps. huomioi edellisen tekstijakson ensimmäisiä sanoja. kuten voitte lukea lausahdus hieman venähti, ja alkoi karata käsistä.
pps. PYYDÄN ETTÄ ETTE OTA MINUA LIIAN VAKAVASTI. OLEN NYTKIN VARSIN LEPPOISALLA TUULELLA JOTEN TUO EI OLLUT SELKEÄÄ JA TARKKAA MIELIPITEENILMAISUA VAAN TEKSITIÄ, JOKA SYNTYI JUURI SILLÄ SEKUNNILLA, MIETTIMÄTTÄ MITÄ EDES SANOO TAI SANOOKO OIKEASTAAN MITÄÄN. ÄLKÄÄ SIIS VÄITTÄKÖ ETTÄ JOKU TAJUSI JOTAIN. TAI MITÄÄN VASTAAVAA. TÄMÄ EI OLLUT TEKSTI JONKA KIRJOITIN SAMALLA MIETTIEN. MÄ VAAN KIRJOITIN.
moi!