käytin taas aivojani kun tajusin et mulla on iha väärä asenne tähän elämään. mä en kertakaikkisesti ymmärrä että mihin mä pyrin. jos jollain on tyydyttävä vastaus siihen mikä on elämän tarkoitus niin otan sen avosylin vastaan, koska muussa tapauksessa alan uskoa siihen että elämällä ei ole tarkoitusta. ja olen valitettavasti niin itsekäs että en jaksa enää olla tekopyhä ja ajatella seuraavaa sukupolvea eli mitään tulevaisuuteen liittyvää ei kannata ehdottaa. mun pointti oli vaan se että multa puuttuu jotain mitä mä en halua edes löytää. olen välinpitämätön.
selkiskö? mul ei ainakaa...