Kaks vuotta jaksoin miettii, auringon jokaisest hetkest
Mutta nyt on tulos loppu tästä yhteisest retkest
Se piti olla ikuista, mut kaikki hyvä loppuu
En tiedä, pystynkö tähän ikinä tottuu
Joskus ne unohtuu, mut en unoha meitä
Vaikka oltais käsi kädessä, kuljettais eri teitä
Välil hymy suin, välil silmät tulvii kyynelii
En pysty kelaa, muuta kun muistoja yhteisii
Mä tunnen sut, poika, olet hyvä pohjimmiltas
Se oli spesiaalii, en tiedä mikä tän pilas
Rakkaus muuttuu vihaks
Mutten halua niin, se ois niin helppo muuttaa
Mä haluan vaan niin, et voitais olla ystävii
Vaik se on niin pirun vaikeet, se on haikee
Tulee ikävä sun frendei, sun mutsii, sun faijaas
Yhteisii hetkii, sun huulii, sun paitaas
Kaikki susta muistuttaa, ne aina pysyy
Mun sydämessä, ihan sama kuka kysyy
Sun takii opin elämään jokaista hetkee täysil
Sun takii opin elämään, oikeen asenteen näytit
Oon ikuisesti kiitollinen niistä hetkistä
Sä imit mun sydämen jo silloin ja vannoin
Et tästä tulee jotain, vaikka olitkin hiljaa
Tarvittiin tosin tilaa, ei kukaan tätä pilaa
Niin me luultiin, ja oikeassa oltiin
Opittiin yhes kulkee sinne, yhteiseen kotiin
Siellä mä oon vielä, mutta muistoissa enää
Tehtiin virheitä, ajauduttiin umpikujaan
Nyt ollaan siellä eikä sieltä päästä kukaan muu ku me
Ei elämä oo helppoa, aina luulin muuta...
<3
joskus se menee pois....