posti palaa luukkuun, aurinko laskee takas itään
kynä pyyhkii pois paperista musteen,
minä ja tyhjä arkki ollaan taas vastatusten
itken sinne sen, ilmeisen, inhimillisen,
minkä siviilissä miehenä hillitsen
vaikkei itkut auta levymarkkinoilla,
niin niska sanoo kiitos, kun saan kivet pois mun hartiolta
koitan maalaa omaa kuvaa kevyesti meikattuna,
mut oon kun Van Gogh korva irti leikattuna,
mut se on vaan puolikuva, varjon puoli,
ei valonpuoli, istu skrivaan, vaik mä tarjoon tuolii
tää on tekstii siitä, kun tekstii ei tuu
runonpätkä ajalta, kun runosuoni nukkuu"
Pyhimys - 6:05