koht tulee lisää ikää. "en mä sokeudu pirtust ku ei noi muutkaa oo sokeita" niin on tullu usein kelattuu, vaik 40 prossanen viina jäätyki pakastimeen.
mä en haluu täyttää vuosii. mä haluisin olla aina lapsi, kakara, enkä mä koskaan vanhenis. "me oltii vaa nii lempilapsia jumalan" ja voi ku voitais olla aina. maailma muuttuu, sut mukanaan muuttaa, niinhän se menee. ikävöin jo kaikkee sitä mitä jäi taakse jo vuosii sitten. eihän sitä paskaa saa takas, en haluiskaan, mut tiettyi asioita mä kyl muistelen ja ikävöin.
muistan sen illan, ku kahen kaverin kans vedettiin ekaa kertaa tiettyy douppii ja sen jälkeen maailma muuttu. se oli helvetin siistii. olo oli mahtava, kaikki huus ja juoksi, ja koko ajan tuntu ettei meijän maailmas oo mitään pahaa, et ollaan aina lempilapsia. tai se, kun oltiin kallios ja seottiin rullaportaista. ei, en oo teijän kaikkien kans väleissä mut mä välitän, muistan aina.
kohta oon jo vanha ryppynen paska ja kuolen, mut en mä jaksa huolehtii siitä. en koskaan luultavasti tunne olevani millään tasolla aikuinen, mut ei musta koskaan tuukaan aikuinen. mä oon aina lapsi, nään aina pilvis muotoja, eläimiä, eskapismia, mut se on vaan hyvä. ei me rakkaat ystävät kuolla koskaan, me ollaan täs aina eikä me koskaan muututa liikaa.
tässä teille biisi, entiset vanhat kaverit.