IRC-Galleria

Itse olen nämä sitten kirjoittanut ja jos kopioit, ole kiltti ja pyydä lupa.

We´ll see.

So, you really did it.
You teared me up.
Are you happy now?
I´m not.

How could you do it?
I loved you.
I cared about you.
Didn´t you love me?

Why did you lie to me.
What I meant to you?
Nothing.
I meant nothing to you.

I hope, that you´re happy.
I hope that you will enjoy your life.
I can´t do that.
So, good night. Sleep well.
We´ll see again.


Meri

Laineet keinuvat hiljaa,
aallonmurtajaan pysähtyy.
Ne ovat kuin sinistä viljaa,
ne tuuleen syventyy.

Poika seisoo rannalla,
tuuli kaulahuivia heiluttaa.
Poika katsoo merta,
muistot häntä satuttaa.

Hän muistelee vuoden taaksepäin,
rakastettuaan samassa paikassa syleili.
Katselivat merta, yhdessä, kyynelsilmin,
tytön oli aika sanoa hyvästi.

Tänään siitä vuosi on kulunut,
Ja poika muistelee häntä, heitä.
”Ei mikään pelastanut
sinua, meitä”

Tulen vielä luoksesi rakkaani,
lupaan sen.
Sitten kun on minun aikani,
silloin kuljemme yhdessä,
ikuisesti.


Kyynel

Silmät lasittuneet,
niistä lämpö katoaa.
Sanat rasittuneet,
ne ilmaan hajoaa.

Taas se sama riita,
niistä samoista asioista.
Ihan turha tämäkin riita,
jonka aihetta en edes muista.

Anna anteeksi,
että sanoilla satutin.
Voitko antaa anteeksi,
että sinua loukkasin?

Nielen pahoja sanoja,
kyynel valuu poskella.
Muistelen kun oltiin lapsia,
Yhdessä leikittiin kotia.

Kivun ja tuskan kyynel
tippuu maahan kasvoiltani.
Voi miksi sanoin niin?
Miksen voi olla kanssasi?
Anna anteeksi, rakkaani.


Sininen hetki

Ulkona hämärtää,
ilta laskeutuu.
Kaipaan vanhaa ystävää,
kaikki muu unohtuu.

Katson ulos ikkunasta,
samalla muistelen.
Katson järven jäätä kirkasta,
muistojen jäällä luistelen.

Kauniita, suloisia muistoja,
hymy kasvoilleni sulaa.
Kuin kauniita sinisiä hetkiä,
ei jättänyt ystävä pulaan.

Aina toisiamme autettiin,
yhdessä itkettiin, naurettiin.
Yhdessä nauretaan vieläkin,
yhdessä itketään iltaisin.

Olethan siis vierelläni,
minun tukenani?
Minäkin olen tässä,
sinun turvanasi.


Elämää

Kävelen järven rantaan,
ajattelen sinua.
Kyynel vierähtää poskelleni,
ajattelen sinua.

Onko se vain elämää?
Onko se jotain muuta?
Miksen voi hyväksyä
tulevaisuutta?

Laineet osuvat kaislikkoon.
Tunteeni ovat kuin myrskyssä
ja ajautuvat karikkoon.

Huomaan kyyneleen huulillani,
ajattelen sinua.
Pyyhin sen pois,
ajattelen sinua.

Mietin, miks sun piti mennä pois?
Miksei kukaan muu mennä vois?
Täyttää sun paikkaa, tuoda sut takaisin.
Sitä mä niin toivoisin.

Katson tyyntä järven pintaa.
Joku kova kiristää mun rintaa.
Aivan kuin se repisi kappaleiksi kaiken,
kaiken mulle tärkeän.

Mun elämän.