"Mutta jossain siinä matkan varrella... En minä oikein tiedä... Minä sanoin vaimolleni Junielle - siis silloin kun Junie vielä eli - 'Junie', minä sanoin, 'tiedätkö mitä? Välillä minä pelkään että joskus vielä tapan itseni.' Junie vain tuijotti minua - hän oli niitä elämäniloisia ihmisiä: energinen ja elämäniloinen - ja sitten hän sanoi: 'Kuule Fred, arvaa mitä. Välillä minäkin pelkään että tapan itseni.' Ei hän tietenkään tappanut. Kuoli nukkuessaan. -- Niin, mutta mitä minä olinkaan sanomassa? Minulla oli jokin ajatus. Ai niin. Jos Juniestakin tuntui siltä, Juniesta joka oli niin elämäniloinen ihminen, niin minä en usko että meillä muilla on vähäisintäkään toivoa."