Aamulla herään, huomaan auringon kurkistavan yön takaa lämpö kujeilee kasvoillani, lämmittää ajatukseni.
Hymyilen, ja puen päälleni jotain kaunista, kävelen hitaasti ulos ja annan vielä yön jäljiltä kostean maan kastella varpaani.
Ja sitten sinä tulet, liian komeana, niin kuin aina.
Otat minut syliisi ja puristat lujaa.
Tässä me ollaan, keskellä elämää.
Kuiskit korvaani nimeäni.
Heikottaa.
Olen kipeänä sinusta, ja aurinko on ikuisesti kanssamme.