IRC-Galleria

Sieluni oli särkynyt pieniksi palasiksi.
Luulin että se ei tule olemaan koskaan enään ehjä.
Toisin kävi :)
Sinä tulit ja kuuntelit minua. Etkä kääntänyt selkääsi.
Puhuit minulle, enempää en uskaltanut toivoa.
Mutta nyt, olet siinä niin kauniina ja ihanana.
Meillä on omat salaisuutemme, omat hullutuksemma.
Sinä, juuri sinä teit minusta ehjän. Kokosit pala palalta taas ehjäksi<3
Pidät huolen koska itse en siihen pysty, olen siihen liian heikko.
Olet koko elämäni<3
Mikä hulluinta pidän sinusta ihan hirveesti<333

Mitä on rakkaus onko se turhaa
Onko se vain henkistä itsemurhaa
Kannattaako rakastua jos se aina satuttaa/
Mitä on rakkaus no se on kultaa
Älä siis rakkauden tunnetta tuhlaa
Mieti mikä elämässäsi on sulle tärkein
Ei oo mitään järkee suotta kenenkään sydäntä särkee

Aamulla herään, huomaan auringon kurkistavan yön takaa lämpö kujeilee kasvoillani, lämmittää ajatukseni.
Hymyilen, ja puen päälleni jotain kaunista, kävelen hitaasti ulos ja annan vielä yön jäljiltä kostean maan kastella varpaani.
Ja sitten sinä tulet, liian komeana, niin kuin aina.
Otat minut syliisi ja puristat lujaa.
Tässä me ollaan, keskellä elämää.
Kuiskit korvaani nimeäni.
Heikottaa.
Olen kipeänä sinusta, ja aurinko on ikuisesti kanssamme.

Miten voi löytää elämälleen tarkoituksen?
Miten pääsee pois, tästä ahdingosta, joka ei anna minulle mahdollisuutta mihinkään uuteen?
Minä olen täysin kyllästynyt tähän tilanteeseen, jossa tunnen olevani niin alhaalla, etten erota enää oikeaa ja väärää, todellisuutta tai unen maailmaa.
Auta minua.
Minun silmäni itkevät sinun kyyneleitäsi, mutta silti mitään ei tapahdu, silti sinä et ole saapunut luokseni ja ottanut syliisi.
Minä todella kaipaan sinua, sinun lohduttavia sanojasi ja hellää kosketustasi.
Ei saata mennä enää kauan, kun tämä kaikki katoaa.
Koska niin hiuksenherkästi tämä meidän kahden maailmamme muuttuu, kohta enää mikään ei saata olla niinkuin ennen.
Kuule minua, minä kuiskaan sinun nimeäsi ja kutsun sinut luokseni

Miksi ihmiset eivät voi olla tyytyväisiä siihen mitä niillä on. Ollaan aina säätämässä jotain erikoista. Entäs kaveri suhteet. Sitä aina luvataan ja luvataan että ei kerrota kenellekkään toisen salaisuuksia. Mut yleensä ne tulee kerrotuksi toiselle kaverille. Tottahan kai siitä kaveri suuttuu että menit kertomaan. Mutta jos olet mennyt sanomaan jollekkin toiselle osapuolelle jotain mitä sun kaveri on kertonut siitä. Myöhemmin tulee ilmi että sitä ei ois saanutkaan kertoo. Kaveri tulee ja kysyy sulta et kerroitko sä sille. Toden näköisesti valehtelet että et kertonut. Koska pelkäät että hän suuttuu sulle ja laittaa välit poikki. Ja kaveri sattuu oleen se parhain josta oikeesti välität. Olisiko tässä tilanteessa kannattanut sanoa totuus ja menettää se tärkeä ystävä, vai puukottaa periaatteessa selkään ja myöhemmin menettää se ystävä. Tälläisten asioiden kanssa yleensä kamppaillaan harvasen päivä.