IRC-Galleria

Hei!!
Lähden viemään pojat mökille, vaikka isomi onkin kipeä hiukan, itse lähden reissuun huomenna... on pääsiäinen ja piiiiiiiiiiitkä perjantai...
Samalla kun vien pojat, niin käyn isin haudalla, sillä olisi ollut eilen isot syntymäpäiväjuhlat, jos ei olisi nukkunut pois viime lokakuun 30.pvä... Ikävä on kova, mutta elämä jatkuu... on jatkuttava...

Tässä runó, jonka kirjoitin ja luin hautajaisissa...

Isin muistolle!

Isi muistathan sen, erään aamun arkisen...

Nimesi tarvitsin kokeeseen, huonosti menneeseen
ja ajattelin äkkiä aamulla kiireessä sen teen...
Sinua se asia kismitti ja niin minuakin sitten harmitti...
Kirjoitin sulle lapun vihaisen, mutta sitä ei ollutkaan missään, kun koulusta palasin...
Minua kadutti...
Kun kysyin lappua sitä, vastasit vaan, että mitä?
Sanoit, että koulun aloitelaatikkoon sen veit ja luulit, että oikein teit.
Minut sait ainakin ajattelemaan, vaikka myöhemmin selvisi, että minua huijasitkin vaan...

Isi muistathan sen, erään illan jouluisen...

Me kolme aattoa vietettiin, kun mä sitten suutuin niin...
Kari hienon lahjan sai ja sellaisen halusin minäkin kai...
Ulos murjottaen lähdin pakkaseen, kun keksin säikäyttämään teidät meen...
Lapasella löin keittiön ikkunaan ja sitten kuului kilinää vaan...
Tarkoitukseni ei ollut isi hajottaa, kun sanoit sellaista ei tehdä saa...
Silloin kyllä hiukan mulle suutuit, mutta onneksi pian jo taas kiltiksi muutuit...

Isi muistathan sen, erään päivän talvisen...

Olit ollut metsästämässä ja sanoit, että saalis on tässä...
Kädessäsi siinä sulla oli kettu, mutta peli ei ollutkaan voitettu...
Mä kysyin isi, sä ammuitko sen... ja sinä mietit hetkisen...
Koska mieltäni et halunnut pahoittaa, siksi keksit tarinan kuinka lohduttaa...
Sanoit, että orava ajoikin sen puuhun ja sieltä kettu putos ja kuolla ei olisi voinut muuhun...

Isi muistathan sen, erään päivän kesäisen...

Me mökillä aikaa vietettiin, uitiin ja auringosta nautittiin...
välillä hiukan saunottiin ja järvelläkin soudeltiin...
hmmm... ja kalastaakkin taidettiin...
RAKASTIMME sitä paikkaa niin...

Isi muistathan sä ne kaikki päivät, jotka nyt mun muistoihini jäivät...

Sulla ainainen huoli oli minusta, niinkuin minullakin sinusta...
Sä hyvät elämän opit mulle isi annoit, pidit huolta, rakastit ja sylissäsi kannoit...

Isi tunsithan sen, hetkellä sun kuolemisen...

En pitänyt kiinni kädestäsi, mutta sydän ei lähtenyt viereltäsi...
Minä odotin, pelkäsin ja rukoilin, kunnes sitten nukahdin...
Pian puhelin soi ja siihen heräsin, mutta isi, sinut kadotin...

Isi tiedäthän tän, raskaan hautajaispäivän...

Sinut saatettiin paikkaan ihanaan, jossa ei ole tuskaa enään milloinkaan...
Nyt poskillani virtaa kyyneleet nää, ne isi rakkautta on ja ikävää...
Mutta yksi asia lohdutta vielä kuitenkin, jonain päivänä nähdä saamme tietenkin...

Isi tiedäthän sen, päivän huomisen...

Se paljon meille antaa, eikä luoja surua anna,
enempää kuin jaksaa kantaa...
Se päivä, siis huominen on myös isänpäivä iloinen...
Se on siis päivä myös sun, olethan isini mun...

Pian elämä taasen eteenpäin kulkee ja Oulun juna, se ovensa sulkee...
Mutta isi, sinähän kuljet mukanamme, koska pysyt aina muistoissamme...
Vielä yksi lause viimeinen, kaunein kiitos isi kultainen...

Rakkaudella tyttäresi