Mä herään tyhjään hiljaisuuteen, niinkun hautajaisaamuun.
Sä oot lähtenyt pois.
Ei oo enää meitä, katson valokuvaasi.
Rinnassa pieni sydän sanoo tahdon mukaasi.
Sun perään huudan etten haluu ketään muuta.
Ja vain kaiku vastaa ettei huutos mitään enää muuta.
Katsoin onnee silmäst silmään annoin sen kävellä ohi.
Pyörinkö sun ajatuksissas tänään?
Missä sä oot kun mä tarviin sua?
Missä oot nyt, vietätkö vapaailtaa?
Haluisin sut vierelleni hengittämään samaa ilmaa
Mut yksin taas oon.
Sä olit mun hyppy tuntemattomaan, mut mullei ollut laskuvarjoo.
Pyydän tuhlaa muhun viel yks yö.
Mul on enää vain valokuvat jäljellä.
Suljen silmät hymysi nään.
Koitan koskettaa mielikuvaa, se kääntyy tiehensä.
Miksi niin kauniit hetket päättyi?
Kauneus kestää hetken, tuska ikuisuuden.
Totuus niin sysi musta, kaipuu ikuinen.
Miten voin koskaan tulla toisen ihmisen kans toimeen
kun sydän sanoo et oon tavannut jo oikeen?
Mutta missä on se syy,miksi asiat meni näin?
Mitä muuttaisit menneestä jos voisit?
Välitinkö liikaa? Välitimmekö toisistamme liikaa?
Kaikki hetket kun mä valvon yksin öisin,
katsellen sun kuvaas hukutan mun huoneen kynttilöihin.
Niiden kalpees valos kaikki palaa mieleen
ja saa mut miettiimään voiko kaipuu tappaa naisen?
Vaikka sydän varautuis pahimpaan,
en millään saa mahtumaan mun ajatusmaailmaan
ettet oo enää mun oon vaan pelkkä kaveri.
Mä rakastan sua, en vaan osaa sanoo sitä paremmin.