Ajattelin kirjoittaa huomioitani puolalaisista ihmisista, mutta nyt kirjoitankin lansieurooppalaisista opiskelijoista taalla.
Nautin suuresti olostani taalla, monet puolalaiset ovat herttaisia ihmisia suomalaiselle vieraalla tavalla, elama taalla on paljon sykkivampaa ja jannittavampaa kuin kotona, mutta pienia avautumisen aiheita ei voi valttaa. Nyt vuorossa kollegani.
1. Amerikkalaiset jotka tulevat Puolaan opiskelemaan ... American Studies-opintoja. Mita muuta amerikkalainen koulujarjestelma opettaa kuin American Studies-nimikkeen alle menevaa materiaalia?
2. Lansi-ita- varallisuuserot ja niiden kieltaminen. "If you ask me we are all shit poor students." sanoo ranskalainen economics and management-opiskelija syodessaan ravintolassa. Itaeurooppalaiset asuvat asuntolassa ja valmistavat yleensa itse ruokansa (halvin tapa syoda), lansieurooppalaiset asuvat paasaantoisesti asunnoissa (joissa asuu yleensa 1-6 henkea) ja syovat ulkona, juovat alkoholia paivittain jos niikseen jne. Tietenkin jos olet porvaripentu lannesta voit sulkea silmasi todellisuudelta ja sanoa mita haluat.
3. One big German lady. (Ona jest jedno duzo pierdolone Niemiecki autobus.) Minulla on henkilokohtainen ongelma. Se on suuri, hyokkaava ja puhuu saksaa. En edes tieda hanen nimeaan, eika han minun. Tiedan etten itsekaan ole enaa aivan pikkupoika, mutta ... no menen asiaan. Tama saksalainen lady on/oli paattanyt valloittaa minut (lue valloittaa-sana sotastrategisessa mielessa). Ensimmaisen kerran tapasin taman henkilon jossain kotihipoissa, han iski silmansa minuun ja paatti toimia. Neito kainoinen tuppautui seuraani ja aluksi sain kuulla kehuja "How do you speak so good Polish?" "-I learn." "Does all the guys from your country have voice like that?" "-I have sore throat." Juttelen mielellani (lahes) kaikkien ihmisten kanssa, mutta nyt olin joutunut vyorytystaktiikan kohteeksi, olin yksin massaa vastassa mutta en voinut kuin puolustautua parhaani mukaan. Neito vain tarttui minuun ja alkoi taluttamaan mukanaan. Jouduin pyytamaan kolme kertaa hanta irrottamaan otteensa, neidon vastakommentti oli "NO". Otan ajatusleikin, ajatellaan etta mina iskisin silmani johonkin herkulliseen nakoiseen kauniimman sukupuolen edustajaan ja paattaisin vain siepata taman leikkikalukseni. Poliisihan siina saattaisi odottaa. Sitapaitsi, co to kurwa!, JOS haluaisin taalla ollessani kokea jonkinlaista romanssia, minka jumalan tahden valitsisin saksalaisen hyokkaysvaunun kun olen Puolassa!
Seuraavan kerran tormasin tahan neitoon eraassa klubissa jossa han yritti repia minut tanssilattialle kanssaan. Taman jalkeen han viela metsasti minua pitkin klubia kysellen peraani kavereiltani. Kolmannen kerran tormaan haneen taas joissain kotihipoissa, han yrittaa pakottaa istumaan viereensa. Kieltaydyn taas kohteliaasti, mutta selvasti. Han kertoo minulle etta tanaan tanssimme. Mina en. Jossain vaiheessa han alkaa kayda ilkeaksi ja sanoo kuulleensa etta Suomessa on yleista tapaus jossa mies suorittaa vaimonsa (+perheensa) ja itsensa murhan. Sanon etta suhteellisesti totta, mutta yleistettaessa pitkalti bullshittia. Luulen etta tuossa kohtaa han oli turhautunut ja alkoi hieman ilkeaksi. Neljannella kerralla kun nain hanet, taas jonkun klubin ulkopuolella, han pyrki jalleen lahentelemaan, mutta tilanne oli nopeasti ohi koska olin jo matkalla pois enka taten jaanyt nauttimaan viehattavasta seurasta. Viidennella kerralla ravintolassa minua ei enaa ollut olemassa hanelle, se oli helpottavaa, ehka han ei olekaan totaalinen idiootti vaan ymmartaa jo muutaman kieltaytymisen jalkeen.
4. All in all, I prefer this than Turku, no question.
Ps. Olin tuossa New Century Classics nimisen krakovalaisorkesterin keikalla. Jos pidat musiikista jossa tunnelma ja taito yhdistyvat suosittelen tarkastamaan youtubesta. Joskus tuntuu etta Puolasta tulee paljon, kun etsii ja loytaa, orkestereita joiden dynaamisuudesta soisi Suomen itsepohottyneen musiikkiscenenkin ottavan mallia. Jestecie bardzo utalentowani.