se pysähtyy kuin seinään tähän. Tai ainakin pehmustettuun seinään.
5 omistuista tapaani näin ajankuluksi:
1. Radion ja muiden ääntä pitävien vempeleiden volyymi täytyy olla tasaluku.
2. Ihmisten silmien värin selvittäminen. Riittää siinä haastetta joksikin aikaa, ainakin kun ei kerro että yrittää selvittää sitä. Silmien tuijotus on kivaa, mutta välillä siinä vaivaantuu itsekin.
3. Koputan aina puuta kun sanon jotain toiveikasta tai totean ääneen jotain jostain positiivisesta asiasta. Varokeinonsa kullakin.
4. Mariannerakeita syödään aina parillinen määrä kerrallaan.
5. En ikinä jätä lausetta kesken kirjoittaessani. Opettaja sanoi, että se on hyvä tapa muistaa jatkaessa mihin jäi. Ajatus siinä vain katkeaa. Moho.