IRC-Galleria

Päivä kaksi valkeni rotterdamissa lämpöisenä ja kauniina. Paineltiin kylille päällistelemään miltä se kylä valossa näyttää... Eilisiltaiselta tutustumisretkeltä kun ei jäänyt oikein käsitystä. Ihmeteltiin heti kärkeen kanavahässäkkää joka oli siinä ihan majapaikan vieressä, kiitos DivaSaga muuten majoituksesta). Siitä käpyttelimme näkötorniin joka nosti meidät koooooorkealla kaupungin yläpuolella. Sieltä näki ja tajusi kuinka järkyttävän kokoinen mesta se rottiskin oikeasti on. Sieltä näkyi kaikkea ja paljon, apljon oli kanvaa ja laivaa ja taloja jos jonkinlaisia. unohtamatta tietenkään miljardia polkupyörää joita oli paljon. siis oikeasti paljon. Oikeesti. P A L J O N.

Tornista päästyämme pokoilimme ympäri keskustaa katsellen ja haistellen fiiliksiä, jotka oli kyllä kovassa nosteessa, oli se sen verran leppoisan ja letkeen oloinen kaupunki. Itsemurhapatsaat (siis talojen katoille viritellyt miespatsaat) tekivät aika vikutuksen, olivat sen verran ajattelemaan laittavia pystejä.

Syötiin siinä kaupungilla katuravintolassa, missä osalla oli hieman hankalauuksia saada tilaamaansa ruokaa. Ei se kanasalaatin teko ole helppoa rotterdamissakaan. Varsinkin kun pöydässä käy kolme eri tarjoilijaa ja kukaan ei tule toista kertaa. No, käsittämätön hässäkkä, mutta eväät oli sit lopulta ihan hyviä... Tippiä ei tosin jäänyt kun palvelu meni "hieman" reisille. No, sattuuhan sitä.

Pöivän pokoiltuamme paukkasimme takaisin majoitukselle, nautimme parit oluset ja lähdimme tarkastelemaan rotterdamin yötä. Jos ei muut aopittu niin se että torstai ei oo kova juhlapäivä siellä(kään). Löydettiin lopulta yksi räppikuppila joka niin käsittämättömän täynnä ihmisiä (liekö ainut ravintola auki) että sinne hädin tuskin mahduttiin sisään. No, hetken tungoksessa painittuamme päätimme marssia unille. sitä ennen löysimme kuitenkin kantapaikkamme iltaruoalle, eli Herra Han Keen kiinalaisravintolan. Han Kee tekee hyvät kevätrullat, suosittelen jos sinne ootte menossa. Hintataso siellä aika lähelle suomea, tunnelma kuin missä tahansa suomalaisessa kebabbilassa missä yltiösekaisin olevat ihmiset ahtaa itseensä sitä viimestä evästä ennen oksennusta. Hauskaa oli.
Kiitos Han Kee.