IRC-Galleria

Se olikin sitten kovaa ajoa se. Tenkattiin aumi mukahalvandiisselin maassa hollannissa ja täräytettiin kohti pariisi. Mä sain parit rajat ajaa ylitte ku eneppu ei ollut oikein ajokykyinen. Matkajännistystä, ei toki krapulaa.
No, kaikki meni perusmotaria runnoen yhdellä stopilla jossa meitä kusetti ensin ranskalainen henkilökunta, sitten kokki ja viieiseksi ranskalainen suklaapatukkaautomaatti. Että mersiitä ja pokua vaan sinnekin... Meinas nälkäisenä mennä hiukkasen hermesetas nenän puolelle mutta onneksi siit sitten selvittiin kun saatiin lopulta koneista limut ja suklaapatukat... Jee Jee. Finnish mään is about to survive....

Siitä tuulen lailla kohti pariisi sokerihumalan yllyttämänä.

Se lysti loppuikin sitten ensimmäiselle kehätielle jonka jälkeen liikenne muuttui kamalasta kaoottiseksi. Mopoja, moottoripyöriä, rekkoja, polkupyöriä, riksoja, vanhoja naisia jne jne sujahteli liikenteen seassa sinne tänne. Vaikka toki kyllä suomalaismotoristia hiukka hymyilytti kun prätkäporukka potki (siis kaikki kaksipyöräiset) potki autojen ovia ja peilejä jos eivät antaneet tilaa... Olis suomessa opittavaa ;)

Käytiin kattoon sitä taffelin tornia ja ajettiin muncheniin.

Matkalla olis ollut kaunis näkymä. Mut yöllä ajaessa siitä ei juuri nauti.

Olis ollut helppo ajaa yöllä ja pysyä hereillä jos apukuskikin olis valvonut.

Mut nukuin kuin sika kun emppu ajoi aamuyöllä kohti munchenia.

Taustalla soi: Mistä tunnet sä ystävän, ranskaksi ja saksaksi.

aamuyöllä päästiin mucheniin....

O K T O B E R F E S T!!!!!

Joo-o. Oltiin niin aikaisin illalla nukkumassa, että oltiin heti aamusta tosi pirteänä lähdössä kohti amsterdamia... Sinnehän mentiin ja siinä matkalla tuli sitten nähtyä eläm'äni levein pätkä moottoritietä. Kevyesti 8 kaistaa molempiin suuntiin eli yhteensä 16 kaistaa. aika järkky ilmestys oli sellainen hässäkkä näinkin maalaiselle ihmiselle.
No, löydettiin tompan kanssa helposti perille ja autollekin hyvä parkkipaikka, jossa ei tarvinnut ees kiekkoa käyttää, hyvä me.

Käveltiin kanaaleiden halki kohti keskustaa ja ihmeteltiin sitäkin kaupaunkia. Ilma oli mukavan lämmin ja polkupyöriä oli vielä enemmän kuin rotterdamissa.Myöskin löydettiin eräältä kujalta auto, joka oli mun levyinen. Kyllä siitäkin muutaman hyvät naurut sai irti.

Saavuttiin ytimeen ajan mittaan siis damin torille ja pällisteltiin turistipaljoudessa aikamme kunnes päätettiin ottaa hevoskärryajelu ympäri kaupunkia. Hinta oli suolaiset 65 eskoo + tipit, mutta oli se kai tavallaan sen arvoista. Ainakin nyt me oltiin yhtäkkiä kuvauskohteina, ei itse kaupunki :P Kierreltiin aikamme kylää, joku tunnin verran noin, kuunnellen samalla kun ajuri kertoi kaupungista asioita. Oli mukavaa ja kummallista samaan aikaan. Nimittäin istua enempun kanssa HEVOSKÄRRYISSÄ ja katselle samalla ilotyttöjä näyteikkunoista. (En ollut ollut coffee shopissa ennen kuin tämä tapahtui Toim. huom)

Hevoskärryajeluiden jälkeen jäimmekin torille katselemaan katutaiteiljoita joista yksi taikuri oli loistava ainakin rääpimään ihmisille päätään. Muuten toi nyt ei niin kaksinen tuntunut olevan... Hauskaa oli.

Siitä mentiin sitten madame tussaudiin päällistelemänä vahakuvioita ja olivathan ne ihan hienoja, ei siinä mitään. Uskomattoman elävänänköisiksi inuket oltiij kyllä saatu. Ei siellä pimeässä olisi mukava olla. Paitti ehkä kouria julia robertsia :P

Siitä menimme sitten amsterdam- dungeons nimiseen kauhuseikkailuun, jka oli kyllä kokemisen arvoinen. SE oli hienosti tehty se koko show siellä ja koko ajan tuli yllätyksiä sieltä ja täältä. Ehdottoman positiivinen juttu. Vaikka enemppu myikin koko porukan orjiksi ja mulla oli siin hammasmätä. Ja sain Urhon keuhkoihin paikallisesta rutosta. Mutta hauskaa oli.En kerro enempää koska siellä kannattaa mennä ihan itse käymään. Hienoa oli.

Tän jälkeen kello olikin jo aika sata, käytiin syömässä eurooppalaisittan Subwayssa :P Ja sit etsittiin auto. Joka oli hienolla kiekottomalla paikalla. Odottamassa meitä sakkolappuikkunassa. Niin aina...

Päivä kaksi valkeni rotterdamissa lämpöisenä ja kauniina. Paineltiin kylille päällistelemään miltä se kylä valossa näyttää... Eilisiltaiselta tutustumisretkeltä kun ei jäänyt oikein käsitystä. Ihmeteltiin heti kärkeen kanavahässäkkää joka oli siinä ihan majapaikan vieressä, kiitos DivaSaga muuten majoituksesta). Siitä käpyttelimme näkötorniin joka nosti meidät koooooorkealla kaupungin yläpuolella. Sieltä näki ja tajusi kuinka järkyttävän kokoinen mesta se rottiskin oikeasti on. Sieltä näkyi kaikkea ja paljon, apljon oli kanvaa ja laivaa ja taloja jos jonkinlaisia. unohtamatta tietenkään miljardia polkupyörää joita oli paljon. siis oikeasti paljon. Oikeesti. P A L J O N.

Tornista päästyämme pokoilimme ympäri keskustaa katsellen ja haistellen fiiliksiä, jotka oli kyllä kovassa nosteessa, oli se sen verran leppoisan ja letkeen oloinen kaupunki. Itsemurhapatsaat (siis talojen katoille viritellyt miespatsaat) tekivät aika vikutuksen, olivat sen verran ajattelemaan laittavia pystejä.

Syötiin siinä kaupungilla katuravintolassa, missä osalla oli hieman hankalauuksia saada tilaamaansa ruokaa. Ei se kanasalaatin teko ole helppoa rotterdamissakaan. Varsinkin kun pöydässä käy kolme eri tarjoilijaa ja kukaan ei tule toista kertaa. No, käsittämätön hässäkkä, mutta eväät oli sit lopulta ihan hyviä... Tippiä ei tosin jäänyt kun palvelu meni "hieman" reisille. No, sattuuhan sitä.

Pöivän pokoiltuamme paukkasimme takaisin majoitukselle, nautimme parit oluset ja lähdimme tarkastelemaan rotterdamin yötä. Jos ei muut aopittu niin se että torstai ei oo kova juhlapäivä siellä(kään). Löydettiin lopulta yksi räppikuppila joka niin käsittämättömän täynnä ihmisiä (liekö ainut ravintola auki) että sinne hädin tuskin mahduttiin sisään. No, hetken tungoksessa painittuamme päätimme marssia unille. sitä ennen löysimme kuitenkin kantapaikkamme iltaruoalle, eli Herra Han Keen kiinalaisravintolan. Han Kee tekee hyvät kevätrullat, suosittelen jos sinne ootte menossa. Hintataso siellä aika lähelle suomea, tunnelma kuin missä tahansa suomalaisessa kebabbilassa missä yltiösekaisin olevat ihmiset ahtaa itseensä sitä viimestä evästä ennen oksennusta. Hauskaa oli.
Kiitos Han Kee.

Niin. Euroopan turnee starttasi keskiviikkoiltana 25.9.2008 Laivana toimi Silja europa jolla sedät lauttailivat tukholmaan... Laivamatka oli aika perussettiä, tunnelma vähän jäässä vielä, odotukset olivat edessäpäin, laivamatka vaan perus pakkopullaa. Harmi että hukattiin oululainen trubaduuri, vaikutti hauskalta jätkältä...

Laiva kajahti satamaan ja matka saattoi siitä sitten alkaa. Navigaattoriin osoitteeksi Rotterdam hollanti ja ei muuta kuin vyä auki ja kohti eurooppaa. Tästä se lähti...
Ruotsista ei juuri jäänyt käteen muuta kuin yksi legendaarinen päärynämehun kadotus tauon jälkeen ja gold wing-miehen legenda...

Saavuimme tanskan rajalle ja ajoimme niiden hippasen isojen siltojen päältä siellä tanskassa. Kyllä ihminen on fiksu elän kun osaa sellaisiakin rakentaa. Alkoi tuntumaan että että härmän poika näkee nyt todellakin maailmaa. Oli se sen verran vakuttavaa työskentelyä.

Tanskassa pysähdyttiin muuten yhden kerran. Maksamaan siltamaksu. jalallakaan ei astuttu ko. paikkaan muuten. Vasta sitten saksan puolella otettiin pit stoppi, tankattiin itsemme ja auto. Burger king ei ole ihmisen ruokaa valmistava yritys, tietäkää se. Karmeaa settiä. Toki, vastaavasti auton tankkaaminen jerrykannuista osooittautuikin yllättävän hauskaksi puuhaksi. Jopa ihan sillä tasolla että oli pakko pitää muutama hihittelytauko matkalla :P

Dresdeniin saavuttiin illansuussa ja siellä nähtiin ensimmäiset ISOT moottoritiet ja rampit ja liittymät. Mä oon luullut että 8 kaistanen moottoritie on iso, mutta oikeastihan se on ihna peppuheinää. 16 kaistaa kun kulkee niin silloin vasta tietää olevansa ISOLLa tiellä.

Dresdenissä oli joku saksalainen torpeedo paalannut autonsa ja ruuhka olikin sitten myös sen mukainen. Oltiin jonoissa varmaan 2,5 tuntia jotka matelivat ihan kävelyvauhtia. tulipa vaihdettua autobahnaalla lennossa kuskiakin. saa koittaa perässä. Saatiin vielpityön huomio ruuhkan siinä kohdassa, ei taida olla kovin tallainen näky teillä missä saa ajaa niin lujaa kuin huvittaa...

Muutan matka meni ihan hyvin, mitä nyt loppuvaiheessa sitten hieman väsytti a ihmetytti kun saavuttiin viimein Rotterdamiin. siinä vaiheessa eka päivä oli takana ja matkaa oli kertynty yli 1600 kilometriä. Eli vähän rouhee 800 Km / ukko, joten ajamista kyllä riitti. Matka kesti aamuseitsemästä iltayhteentoista, joten tuli autossaistuminen tutuksi heti kertavedolla :D

Takaisintulo ei juurikaan maistu. Vituttaa.

Keskiviikkona mä meen. Mä lähden täältä pois... Mä matkustan kaukaisiin maihin ja ihmettelen kohtaloani... Menen minne tuuli mut kuljettaa... Olen vapaa. Viiein vapaa ajasta, työstä, rakkaudesta, ihmisistä.

Keskiviikkona mä lähden.... Ja huudan kuin tuomion pasuuna että ADIOOOOS!!! ;)

4. Matti sanonnoissa

* matti, miehen synonyymi useissa sanonnoissa
* olla matti kukkarossa, olla rahaton
* se on matti!, se on varma, selvä, hyvä asia
* olla matti, olla ihan poikki, väsynyt
* ihan mattina innokkaasti, terhakkaasti, energisesti
* mattina ja teppona, olla tai tehdä kaksistaan
* maailmanmatti, maailmankiertäjä, Maailman Matti oli 30-luvun keihäsmestarin Matti Järvisen lempinimi
* matilla on päässä patti, "tuttu lausahdus kun jollain on päässä kuhmu/patti."

5. Vuoden Matti

Joka vuosi 24. helmikuuta Matin päivänä Kansallinen Matinpäiväntoimikunta valitsee Vuoden Matin. Ensimmäisenä arvonimen sai vuonna 1983 Matti Nykänen. Sen jälkeen on palkittu muun muassa Matti Seppänen, Mathias Rust (1988), , Matyas Szüros (1990), Matti Packalén, Matti Purasjoki, Matti Mäkelä (1996), ), Matti Aura, Matti Sampo, Matti Pulli, Matti Viherjuuri, Matti Ahde, Matti Pulkkinen, Matti Tuominen, Matti Salminen (1999), Matti Kuusimäki (2001), Matti Wuori ja Vesa-Matti Loiri, Matti Launonen (2005), Matti Alahuhta (2006), Matti Rönkä

Myös Espoon Matinkylässä valitaan 24.2. Vuoden Matti.

Kurun kunta valitsee vuosittain Urhean Matin (Runebergin Hirvenhiihtäjien mukaan) ja Heloposki Hennan.
6. Matista on moneksi

* Matti ja Liisa, Lapinlahden ja Varpaisjärven paikallislehti
* Matin ja Liisan asema, matkailuyritys ja huoltoasema Lapinlahdella "Valtatie 5:n" varrella. Suosittu pysähtymispaikka myös raskaalle kalustolle.
* Matin ja Liisan Koti Oy, psykiatrinen avo-hoito- ja kuntoutuskoti Pieksämäellä
* Matit ja Maijat, hollolalainen kansantanssiseura
* Matit ja Maijat, lauluyhtye, jonka muodostivat Kai Lind, Eino Grön, Vieno Kekkonen, Brita Koivunen ja Laila Kinnunen
* Matti & Maija, Hackmanin kattilasarja
* Matit ja Martat, yhdistys Pyhämaalta
* Matit ja Matildat, turkulainen kirjallisuuspiiri
* Mäki-Matti, entinen osuusliike Keski-Suomessa; Jyväskylän kaupunginosa
* Matti-Trikoo, vaatetehdas Tampereella
* Matti-Tuote, oululainen yritys
* Matti, Matti Nykäsestä tehdyn elokuvan nimi
* Matti, Antti Jalavan ruotsiksi kirjoittama pienoisromaani, ilmestyi 1974, ei suomennettu
* taskumatti, taskuun mahtuva, yleensä litteä pullo
* myllymatti, vanha suomalainen korttipeli
* keinumatti, keinupolttopallo; pelaajina etumatit, sivumatit ja takamatit
* Mylly-Matti, Helsingin Mylly Oy:n tuotemerkki; vehmaalainen yritys
* matti, jatkosodassa yhden miehen radiopartio, eversti Paasonen loi matti-organisaation [1]
* Matti, Marimekon miestenvaatemallisto, Matti Seppäsen suunnittelema
* Muotialan Matti, asunto-osakeyhtiö Tampereen Korkinmäessä, valmistuu 2007
* Pikku-Matti, ryhmäperhepäiväkoti Tuusulassa; ravintola Säynätsalossa
* Porin Matti, kiuas- ja hellamerkki
* Puutarha-Matti, tamperelainen yritys

7. Matti maailmankartalla

* Suomessa on 57 Matintietä, 38 Matinkujaa, 16 Mattilankujaa, 14 Matinkatua ja 15 Matinpolkua [2] .
* Matti-nimi (ilman yhdyspäätettä) on annettu usealle talolle, saarelle ja pellolle. [3] .
* Matinsaari-nimisiä paikkoja on Suomessa ainakin 47. [3]
* Lisäksi on lukuisia paikkoja nimeltä Matinmaa, Mattila, Matinpelto, Matinmäki, Matinlampi, Matinvuori, Matinpuro, Matinsuo, Matinneva, Matinkylä jne. [3]
* Matti ja Maija -niminen saari sijaitsee Keiteellä.
* Matti-niminen kylä sijaitsee Intiassa

Joinain päivinä sitä vajoaa sellaiseen tummaan sumuun ja turtuu. Turtuu tähän maailmaan, tähän elämään, tähän kohtaloon.
Olkoot...

Isä, Anna mun huomenna herätä j anna mulle edes yksi päivä lisää. Muuta en ansaitse.

-aamen.

Tänään tässä aamupäivällä kun suhailin töissä (nyt ruokiksella himassa) kouraisi aika pahasti tunne siitä, että josko oikeasti kuolenkin yksin. Josko oikeasti ä olenkin yksi niistä jotka on vain tarkoitettu elämään koko elämänsä yksin. Ilman perhettä, ilman puolisoa.
tuota ajatusta ei ole kovin helppo aikuisten oikeasti niellä alas.

Tavallaan se romuttaa kaikki ne arvot joita itsellä, mutta toisaalta taas yksin olemiseen liittyy hillitön vapaus. Vapaus mennä ja tulla kuin huvittaa. Vapaus olla kantamatta vastuuta kenestäkään muusta. Vapaus olla olematta kiinnostunut asioista kohteliaisuudesta.

Mutta mitä nuo vapaudet muka ovat sellaisen rinnalla kuin oma lapsi, perhe, rakkaus, avioliitto, luottamus, toisen ihmisen tuki ja kannustus, tulevaisuus. Ja miksei nyt sitten vaikka seksikin. Noista yhden illan torspoiluista kun ei tunnetusti jää kuin maksimissaan Klamydia muistoksi :P

No. Kirveitä on turha heitellä kaivoon ihan joka kerta kun hippasen elämä kouraisee, mutta kieltämättä tuon ikämittarin karttuessa, kavereiden avioliittoja ja lapsi ihmetellessä sitä miettii että miksi tuollaiset asiat ei kosketa mua? Olenko mä tehnyt jotain väärin? Vai rangaistaanko mua niistä aikaisemmista virheistä yksinäisyydellä? Vai olenko mä vaan oikeasti sellainen ihminen että mun kanssa ei voi elää?
Kaikki on mahdollista, mene ja tiedä.

Mutta nyt on pakko tarpoa takaisin töihin ettei tuu kenkää samaan rahaan.

-M-

Anna minun nukahtaa ja anna minun herätä luotasi.

Anna voimia kestää täällä tätä maailmaa. Anna voimia nähdä vääryyttä, anna voimia nähdä pahaa oloa, anna voimia että jaksan taistella sun puolestasi. Sä itse vain tiedät millaista taakkaa me täällä kannetaan. Anna mun jaksaa vielä.

Anna mulle yksi päivä lisää ja kiitos näistä mitä olen jo aiemmin saanut.

Kiitos Rakkaudestasi.

Aamen.