Kuinka se kuiskaa... Se kuiskaa ettäs inä olet halpaa, sinö olet mitätöntä, sinä et ole mitään...
Jokainen meistä varmaan tietää sen tunteen. Sen kun itsesääliä ja itsesyytös hyökkää päälle...
Ilman syytä, ilman mitään konkereettista todellisuutta. Yhtäkkiä olet vain nolla itsesi mielestä. Mistähän helevetistä tämä oikein johtuu? Mikä ajaaihmisen siihen tietoisuuteene ttä ei muka olisi juuri niin uniikki j hyvä kun mitä meist'ä suurin osa on?Ei sillä etteikö itsessäni muunmuassa olisi vikaa, paljon vikaa mutta siltikin mietin miksi sitä ruoskii itseään yhä uudestaan kaikesta siitä minkä on aikaa sitten jo muu todellisuus unohtanut?
Kertokaapa joku kun minä en tiedä.