On syntiä altistaa itsens' alkoholille, on syntiä polttaa savukkeita, jotaka tappavat.
On syntiä, on syntiä tää....
On mielenkiintoista ajatella sitä mikä kaikki olisikaan niinsanotun jumalan mielestä' sitä mitä me emme saisi tehdä.
Kävimme aiheesta jälleen kerran huuruisia keskusteluita ja ajattelin jakaa sen myös tänne, miksikö? En todella tiedä.
Kaikki mitä me elämässämme teemme, vaikuttaa siihen millaista meidän elämämme täällä on. Jos puhumme pahaa toisesta, se kostautuu joskus itselle.
Jos emme kunnioita rakkaitamme uskollisuudellamme, olemme joskus ilman rakasta, sellaisen maineen kanssa että kaikki se minkä joskus rikkoi on pelkkää haavetta, sellaista unelmaa mitä ei enää voi saavuttaa, sellaista jonka itse tietoisesti hylkäsi.
Ja miksi ei olisi? Kuka haluaisi luottaa ihmiseen joka ei historiansa mukaan ole sen arvoinen?
Jos taas viemme jonkun ihmisen hengen, tai aiheutamme pahaa välinpitämättömyydellä, niin se kertoo taas siitä kuinka paljon osaamme arvostaa sitä mitä ihmisyys lopulta on.
En jaksa uskoa, että Jumala rankoo ihmistä vielä toiseen otteeseen niistä virheistä joita se on tehnyt jo oman elämänsä aikana, en jaksa uskoa että kärsimyksessä olisi joku itsetarkoitus millä saavutettaisiin oikeasti jotain hyvää. MIKSI kukaan keräisi sieluja vain ja ainostaan kiduttaaksen niitä? Varsinkaan Jumala.
Luulen että on olemassa jotain parempaa, jotain kauniimpaa kuintämä todellisuus jossa me elämme, uskon että siellä lep'' monta sellaista levbotonta sielua jotka kärsivät elämänsä tässä meidän maailmassamme. Ketä siellä ja on ja miten sinne pääsee on kysymyksiä joihin kukaan ihminen ei varmastikaan kykene vastaamaan. Moni on yrittänyt/yrittää ja uskoo todella siihen mitä sanoo. Mutta todellisuutta on kuitenkin se etää sellaisesta asiasta ei kukaan oikeasti vi TIETÄÄ mitään. Tai oikeammin niin että kukaan ei voi tietää siitä toista yksilöä enemmän, tai olla yhtään oikeammassa aiheesta.
Itse ajattlen niin että minun elämäni on minun muokkaamaa, omaa kohtalon luomistya/toteuttamista,
Jos ja kun minut sitten tästä elämästä irrotetaan niin menen sinne mihin minä ansaitsen mennä.
Jos listaa katsotaan, tililläni on paljon pahaa, paljon kyyneliä, paljon surua. Toki paljon hymyä, onnellisuutta ja helppoutta myös mutta kyllä minut tuomittua saa helposti.
Niin hyvään kuin pahaankin.
Minä uskon siihen että minulle tapahtuu kuoleman jälkeen OIKEIN. oli se oikea sitten omasta, tai jonkun muun mielestä väärin/epäoikeudenmukaista.
On oikein että minä joudun "helvettiin"
On oikein että minä joudun taivaaseen
On oikein että minä vain laitan silmäni kiinni ja en enää koskaan herää.
Tahdonkin elää niin että elämä itsessään on minusta onnellista, mukavaaa ja kivaa.
Se millä tapaa sen elämääni tuon, pidän omana valintanani, en odota Sinun hyväksyntääsi, en odota sinun tuomiotasi.
Se mitä minä juuri sinulta odotan, on se että hymyilet minulle kun tapaamme taas...
Olkaamme onnellisia, kukin kuten haluaa