IRC-Galleria

päivä.
Isosisäni jatkaa matkaansa kohti uusia seikkailjua, pitkä ja hyvä elämä takana.

Silti jää iso iso iso aukko kyllä mun sydämeen. Ainoa ihminen josta muistan vain hyvää...

1. Kuka olet?
2. Olemmeko ystäviä?
3. Koska ja miten tapasimme?
4. Oletko ihastunut minuun?
5. Pussaisitko minua?
6. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
7. Kuvaile minua yhdellä sanalla
8. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
9. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Sattuu ja tekee kipeää... Aijjaijai... Onneksi huominen on vapaata pullollaan, ei ole kiire. En ole menossa mihinkään...

Olin tuossa eilen sekoilemassa helsingin yössä ja huomasin kuinka mahdotonta on löytää taksia kaupunngista aamuyöllä.

Mutta jos haetaan jotain positiivista niin muutamien yhteislaulujen ja taksiliiton kiroilun jälkeen jonoilu oli tosiasiassa aikasta mukavata, vaikka oli vitun kylmä. Tietysti.

Tälläaiselle krapulapäivälle tekisi hyvää toisen ihmisen kosketus, olisi onnellinen jonkun sylissä. Katselisi maailmaa yhdsessä, vahvempana kuin yksin.

Mutta olisi ja pitäisi. Olis se pitänyt se talvisotakin voittaa. Aina ei vaan saa sitä mitä tahtoo. Ja usein ei itseasiassa edes ole varma siitä mitä tahtoo. Ihmiset on täynnä tyhjiä lupauksia, tyhji puheita ja halpoja lauseita. Mitään todellista ei ole ollut enää vuosikymmeniin olemassa. Kaikki on mainosta, kaikki on nopeutta, kaikki on nuoruutta.

Sen huomaa helposti kun on tällainen kieroonkasvanut junttipoika joka ei ymmärrä aivan kaikkia tän päivän kotkotuksia. En jaksa ymmärtää miksi kukaan nainen saati mies leikkelee itseään "nuoremmaksi" pumppaa itsensä muovia ollaakseen jotain mitä ei enää ole... Meidän "vapaa" yhteiskuntamme on niin nuorikeskeinen että jopa vanhuksien pitäisi olla nyttemmin nuorekkaita. Ja hauskinta tästäkin kaikesta tekee se, että ihmiset samaa hengenvetoon ihmettelee toistensa nuoruutta, pojittelee ja kertoo totuuksia...Ihailisivat sitten prkl jos kerran sitä muoviakin on itseensä pain ettava sitä nuoruutta metsästäessä...

Tilitti
Matti

Tänään. Isoäitini on valmistautumassa viimeiselle matkalle, vaarin tehdessä hiljaa seuraa.
Samaan aikaan löytyy enon entinen vaimo kuolleena työoaikaltaan.

Elämä on julmaa, muistin sen taas tänään.

Ei minulle, minä tiedän että kuolema koskettaa kaikkia ja molemmat isovanhemmat ovat eläneet hyvän elämän. MUTTA.

On ihmisiä, kuten 12-ja13-vuotiaat serkkuni jotka ei varmasti vielä ymmärrä mitä näkevät. Eivät osaa ajatella maailma sellaisena kuin se valitettavasti on...

Ja heille, pienille ja vielä viattomille tämä päivä on täynnä surua ja mustaa.

Sydämeni on heidän luonaan.

On se että koskaan ei kuitenkaan ikinä.

Synkkä päivä. Mietin tänään liian paljon asioita kun pakotettiin taas oikeisiin töiin. Jännä miten paljon on aikaa itselleen kun vain tekee jotain. Suorittaminen on äärimmäisen vapauttavaa.

Ja nyt kun voi laskea päänsä rauhaan, antaa maailman kulkea omia polkujaan. jättäytyä hetkeksi kaiken ulkopuolella niin olo on... On vapaa.

Vaikka mieleni synkkenee aina yksinäisyydessä niin pitkän ajan jälkeen ajattelen että kaikki on kuitenkin lopulta ulottuvilla, jokainen pienikin toive saattaa olla toteutuva. Ehkä. Ei sitä koskaan tiedä. En minä, ei kukaan muukaa.

Jättäytykäämme siis tänään maailman vietäväksi.

Rauhaa ja Rakkautta

Matti

Kuinka se kuiskaa... Se kuiskaa ettäs inä olet halpaa, sinö olet mitätöntä, sinä et ole mitään...

Jokainen meistä varmaan tietää sen tunteen. Sen kun itsesääliä ja itsesyytös hyökkää päälle...

Ilman syytä, ilman mitään konkereettista todellisuutta. Yhtäkkiä olet vain nolla itsesi mielestä. Mistähän helevetistä tämä oikein johtuu? Mikä ajaaihmisen siihen tietoisuuteene ttä ei muka olisi juuri niin uniikki j hyvä kun mitä meist'ä suurin osa on?Ei sillä etteikö itsessäni muunmuassa olisi vikaa, paljon vikaa mutta siltikin mietin miksi sitä ruoskii itseään yhä uudestaan kaikesta siitä minkä on aikaa sitten jo muu todellisuus unohtanut?

Kertokaapa joku kun minä en tiedä.

Haastetta kerrakseen... Ihana Fortunas pakotti minut tekemaan taman aivoja syovan haasteen.

Jatkakaa alkuja haluamallanne tavalla...

Jos saisin viisi miljoonaa,....
- Minulla olisi moottoripyöriä monta. Ja legioona huoria ja se saatanan tanssiva karhukin :D

Jos saisin päivän olla mies/nainen,...
- Luulempa että olisi pantu olo illalla :D

Mielestäni elämän tarkoitus on,...-
- Elämän tarkoitus on murheen karkoitus. Ajetaan se murhe jumalauta S U O H O N !!!
Oudoin tekemäni asia on,...
- Anteeksi uteliaat, mutta en aio kertoa teille siitä...
Mutta naiset ja optimaalinen ja seurustelu siihen liityy...

Puristan hammastahnatuubia aina,....
- Kun käytän tuubia.

Jos tietäisin, että tämä päivä on elämäni viimeinen minä,...-
- Luulempa että moni viettäisi hautajaisiaan ja vielä useampi saisi kuulla kuin Rakkaita he on...

Tunnen itseni välillä,....
- Väillä en, so not?

Tuntisin itseni maailman onnellisemmaksi ihmiseksi jos,...
- Saisin tehdä ne asiat joitaolen listannut itselleni mustaan kirjaan.

Haluaisin olla vielä lapsi, koska....
- Voi, silloin kun kaivoi nenäänsä tai sotki paitansa jäätelöllä, se oli söpöä. Nyt noloa. Ja molempia tulee edelleen satunnaiosesti tehtyä. Sotkemista enemmän.... ;)

Haluaisin sanoa haastajalle, että
- Nämä' on Uberärsyttäviä
Pakotan seuraavat ihmiset tekemään tämän:

Kaikki jotka lukee taman! hähää, kosto elää!!

Tämä päivistäpahin on mennyt yllättävän hyvin.
Hyvällä mielellä, hyvällä tuulella. Jippii.

Kevät kulkee eteenpäin... Hianoo!!

On syntiä altistaa itsens' alkoholille, on syntiä polttaa savukkeita, jotaka tappavat.
On syntiä, on syntiä tää....

On mielenkiintoista ajatella sitä mikä kaikki olisikaan niinsanotun jumalan mielestä' sitä mitä me emme saisi tehdä.

Kävimme aiheesta jälleen kerran huuruisia keskusteluita ja ajattelin jakaa sen myös tänne, miksikö? En todella tiedä.

Kaikki mitä me elämässämme teemme, vaikuttaa siihen millaista meidän elämämme täällä on. Jos puhumme pahaa toisesta, se kostautuu joskus itselle.
Jos emme kunnioita rakkaitamme uskollisuudellamme, olemme joskus ilman rakasta, sellaisen maineen kanssa että kaikki se minkä joskus rikkoi on pelkkää haavetta, sellaista unelmaa mitä ei enää voi saavuttaa, sellaista jonka itse tietoisesti hylkäsi.
Ja miksi ei olisi? Kuka haluaisi luottaa ihmiseen joka ei historiansa mukaan ole sen arvoinen?
Jos taas viemme jonkun ihmisen hengen, tai aiheutamme pahaa välinpitämättömyydellä, niin se kertoo taas siitä kuinka paljon osaamme arvostaa sitä mitä ihmisyys lopulta on.

En jaksa uskoa, että Jumala rankoo ihmistä vielä toiseen otteeseen niistä virheistä joita se on tehnyt jo oman elämänsä aikana, en jaksa uskoa että kärsimyksessä olisi joku itsetarkoitus millä saavutettaisiin oikeasti jotain hyvää. MIKSI kukaan keräisi sieluja vain ja ainostaan kiduttaaksen niitä? Varsinkaan Jumala.

Luulen että on olemassa jotain parempaa, jotain kauniimpaa kuintämä todellisuus jossa me elämme, uskon että siellä lep'' monta sellaista levbotonta sielua jotka kärsivät elämänsä tässä meidän maailmassamme. Ketä siellä ja on ja miten sinne pääsee on kysymyksiä joihin kukaan ihminen ei varmastikaan kykene vastaamaan. Moni on yrittänyt/yrittää ja uskoo todella siihen mitä sanoo. Mutta todellisuutta on kuitenkin se etää sellaisesta asiasta ei kukaan oikeasti vi TIETÄÄ mitään. Tai oikeammin niin että kukaan ei voi tietää siitä toista yksilöä enemmän, tai olla yhtään oikeammassa aiheesta.

Itse ajattlen niin että minun elämäni on minun muokkaamaa, omaa kohtalon luomistya/toteuttamista,
Jos ja kun minut sitten tästä elämästä irrotetaan niin menen sinne mihin minä ansaitsen mennä.

Jos listaa katsotaan, tililläni on paljon pahaa, paljon kyyneliä, paljon surua. Toki paljon hymyä, onnellisuutta ja helppoutta myös mutta kyllä minut tuomittua saa helposti.

Niin hyvään kuin pahaankin.

Minä uskon siihen että minulle tapahtuu kuoleman jälkeen OIKEIN. oli se oikea sitten omasta, tai jonkun muun mielestä väärin/epäoikeudenmukaista.

On oikein että minä joudun "helvettiin"
On oikein että minä joudun taivaaseen
On oikein että minä vain laitan silmäni kiinni ja en enää koskaan herää.

Tahdonkin elää niin että elämä itsessään on minusta onnellista, mukavaaa ja kivaa.

Se millä tapaa sen elämääni tuon, pidän omana valintanani, en odota Sinun hyväksyntääsi, en odota sinun tuomiotasi.

Se mitä minä juuri sinulta odotan, on se että hymyilet minulle kun tapaamme taas...

Olkaamme onnellisia, kukin kuten haluaa