IRC-Galleria

Huomenna aikaisin aamulla Helsinkiin, shoppaileen ja kaunistautumaan. Torstaina pitkän viikonlopun viettoon Varsovaan (Vanhojen Rouvien Joululounas!).

Haettiin heinää heposille. Sitten käytiin katsomassa isännän veljen telkkaria, kun maksukanavat ei oikein näy? Just kun oltiin menossa sisälle, näin sivusilmällä Hildan vedättävän keskelle aitausta entiset porttilangat perässään. Oli varmaan saanut sätkyt aidasta.
Ennen katosta siinä nurkalla oli portti ja kun katos tehtiin, niin ne porttilangat vaan vedettiin sivuun eikä purettu, sillä taka-ajatuksella, että jos Freijasta tulisi vaikka kantava, niin siihen saisi nätisti pikkuisen aitauksen katoksen yhteyteen
. Menin aika äkkiä aitaukseen - pistokkaat jalassa, onneksi tarha on jo aika kuiva tallin seinustalta. Eristimet oli lennellyt ties minne ja yks lanka ja ohut muovitolppa oli katkennut, ei onneksi sen vakavampaa. Hilda sitten seisoi keskellä aituusta puhkuen ja puhisten, ne kamalat langat oli varmaan hyökänneet sen kimppuun. Jape oli mennyt sen perässä varmaan vaan ihan myötätunnosta. Hilda-reppana ei mainannut uskaltaa tulla aidan lähellekään, vaikka leivällä houkuttelin, ei tosin uskaltanut Japekaan.
Ai niin, tuli se telkkarikin kuntoon. En tosin tiedä mitä isäntä sille teki, kun olin itse ulkona, siis ihan pihalla ;-)

Niin ja sen vasemman jalan ukkovarmaan kohta tuntuu edelleen ihan märältä...

Lohikäärmeen sukua?

Sinä sait siivet selkään,
lensit luotani pois.
Kai näin on sinun parhaaksi tarkoitettu.
Suremaan jäin,
hiljaa itkien,
kyyneljoki vain tulvii,
Kai joskus vielä tavataan,
tuolla vihreässä paremmassa paikassa,
tai ainakin toivon niin.

Hyvää matkaa Freija rakas!

Hevosten juomasaavista löytyi ISO RÄKÄKLIMPPI!
Piti kaataa loput vedet pois ja pestä saavi + hakea kotoa ämpärikaupalla uutta puhdasta juomavettä. Meillä kun on nääs manuaalinen vesihuolto....
Josko Freijalla olisikin jonkin sortin flunssa, joka ottaa jalkoihin?

Tallin hevosvahvuus kasvoi eilen yhdellä uudella issikalla. Ulpukan uusi pikkuneiti viettää varmaan kevään ja kesän Japen ja Freijan seurana. Kun Jape näki uuden tulokkaan se suorastaan repesi riemusta. Freijan suhtautuminen uuteen tulokkaaseen oli huomattavasti hillitympää, rapsuttelivat kuitenkin toisiaan.

Jape ja Hilda näyttävät viihtyvän hyvin yhteisellä heinäkasalla, mutta kun pikkuneiti yritti mennä Freijan heinille, niin se sai pientä kurinpalautusta. Pikkuisen vaan takamuksella pukkimista ja meukkaamista. Sen jälkeen Hilda-neiti kyllä kiersi Freijan turvallisen välimatkan päästä.

No nytpä osaan sitten irrottaa v. -65 Valiantista etupenkin selkänojat ;-). Oonpa vähän ylypiä itestäni! Ei sitten enää muuta kuin yks pikkuhomma, nimittäin verhoilla uudestaan sekä etu- että takapenkit Antin äidin kanssa. Mutta sehän nyt on jo ihan pikkuhomma... Ollaanhan me Ulpukan kans kerran tehty kiesitkin alusta loppuun, niin mitä siinä nyt sitten enää yks verhoilu...

Niin ja opettelinhan mittaamaan hevoselta kuumeenkin... Ei muuten ollu, kuumetta siis.

on viimeinen Potterikin ostettu. En tosin ollut varttia vaille yhdeksän Kärkkäisen oven takana jonottamassa kuten aiemmin uhkailin. Olin kuitenkin jo varttia vaille kymmenen sitä ostamassa! Ulpukka sen tosin vei illalla ja aikoi lukea parissa päivässä (reippaat 800 sivua!), vaikka ihan helpostihan sitä lukee tuon määrän jos vaan on kiinnostava kirja ja jaksaa keskittyä. Jälkikasvusta nuorempi aikoi viedä sen seuraavaksi. Mutta saa kyllä luvan tuoda sen mulle pääsiäiseksi, että minäkin pääsen sitä lukemaan. Nyt on aika monta omaa ja kirjaston kirjaa lukematta, mutta josko nuo saisi kahlattua läpi pääsiäiseen mennessä (6 kirjaa ja liki 2400 sivua).

Mutta onhan mulla ollut sairauslomaa jo 3 viikkoa ja jatkuu vielä ainakin pari viikkoa. Miten sitä muuten aikansa kuluttaisi kuin lukemalla ja nukkumalla päiväunia...
Sairauslomaa edeltävänä päivänä nukahdin töissä kolme kertaa, niin hektisessä työpaikassa kuin mulla on! Tätä nukahtelua oli jatkunut jo pari viikkoa ennen sairauslomaa, 3-4 kertaa viikossa. Tosin vain kerran päivässä....

Sen verran nuo nauttimani lääkeaineet vaikuttavat, ettei oikein mihinkään jaksa keskittyä, mitään ei muista, mukavasti huippaa päästä, kirjoittaminen on sitä sun tätä (kirjaimet ja tavut menee ihan miten vain sekaisin), väsymys on ihan mahdotonta ja muutenkin on aika pöpperöinen olotila, ihan kuin olis kärpänen siirapissa. Mitään ei saa aikaiseksi vaikka kuinka räpiköisi! Tämänkin kirjoittaminen on yhtä korjaamista, oikeastaan joka sanaan tulee virheitä, yleensä useampikin...

No odottelen sitä kipulekurin aikaa, josko tulis vaikka jo ens viikolle.
Työterveyshuollostahan laitettiin ensin lähete kipupolille, mutta se tuli bumerangina takaisin. Siinä oli vaan että lääkitys on asiallinen ja pystytään hoitamaan täälläkin!

Pystytään todellakin! Jos syön niin paljon kipukynnystä nostavaa lääkettä, että kipu pysyy siedettävänä, olo on ihan tokkurainen ja nukun suurinpiirtein vuorokauden ympäri. Mikäli syön vähemmän, joudun koko ajan syömään toistakin kipulääkettä, joka taas aihettaa parin promillen humalatilaa muistuttavan olotilan. Lisäksi nukun niin huonosti, että olen yhtä väsynyt, kuin jos nauttisin sen suuremman määrän kipukynnystä nostavaa lääkettä. Ole siinä sitten virkkuna ja tarkkana töissä! Työterveyshuollon lääkäreillä ei oikein ole asiantuntemusta eikä aikaa alkaa kirjoitteleen kovin monia ja erilaisia kroonisen kivun hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Menis ihan kokeiluksi ja taitaisin olla jo melkein eläkkeellä ennen kuin sopiva löytyisi.

Nyt sitten sain lähetteen ja maksusitoumuksen yksityiselle kipulääkärille. Joskohan sitten sais lääkityksen kohdalleen! Odottelen hyvin toiveikkaana.

Olis kiva muistaa milloin olen viimeksi ollut kunnolla hereillä!

ollut heti kuudesta lähtien.
Heposia ei meinannut saada sisälle ollenkaan. Tönöttivät vaan keskellä laidunta ja hätkähtivät aina kun pamahti, viuhahti, välähti tai vinkaisi. Freijan sain jo yhden kerran katoksen viereen, mutta siitä karkasi heti kun yhden kerran pamahti. P-kele isot ukot ja räiskivät kuin pikkupojat koko illan, tai on kait siinä muutama alla täysi-ikäinenkin mukana.
Japen sain vihdoin talliin muutaman yrityksen jälkeen. Freija vaan seisoi keskellä laidunta ilman aikomustakaan tulla sisään. Jokuhan voisi vaikka hyökätä kimppuun ja eihän sisältä pääse karkuun!
Sitä siinä vähän aikaa jahtasin ja menin puolijuoksua ympäri laitumia. Viimein sain riimunnarun kaulan ympäri ja koko ajan jännitin että milloin akka tempaisee karkuun. Muutaman kerran yrittikin vähän sen suuntaista, viimeisen kerran katoksen edessä. Silloin jo luulin että kohta mennään ja valmistauduin jo päästämään irti riimusta, mutta yhtäkkiä se antoikin periksi ja mentiin ne viimeiset pari metriä vauhdilla, ettei taas ehdi joku paukku pamahtaa (nimittäin silloin olis kyllä mua viety).
Sisällä sitten se kiersi vaan rinkiä ja väänsi muutamat vetelät hätäsemmoiset haisevat kasat....
Onneksi ainakin Jape-vaari oli sitten sisällä tyynen rauhallinen.
Huh, huh, pitääköhän käydä vielä puoliltaöin katsomassa onko Freija yhä kauhuissaan.

No voehan hitsin pimpulat!
Taas kerran oli ojan aidan lasikuitutolpista osa pitkin peltoa ja ojaa sekä samaten langat pitkin laidunta...
Aluksi ihmettelin kun miltei joka tolpassa oli valkoisia pitkiä viivoja alaosa täynnä, olisko aurinko ja sää jo aiheuttanut tepposiaan tolpille?
Hetken mietittyäni tajusin kuitenkin - Freija perkule! Se ottaa hampailla kiinni ohuen lasikuitutolpan alaosasta ja vetää tolpat irti. Aika nerokasta!
No, pistin siihenkin aitaan sitten sähkön kiertämään, toivottavasti neiti yllättyy ja ottaa opikseen. Tai sitten ei, eihän se lanka taida yhtään haitata sitä tolpan irti kiskomista kiersi siinä sitten sähkö tai ei. Toivottavasti kuitenkin neiti astuu sen sähkölangan päälle sitten tolpan irti kiskomisen jälkeen ja edes siitä saa pienen näpsäyksen.

Tästä tule isona solmioneula vaarille. Kuva aikalailla suurennettuna