Täs on tullu hetki elettyy niin vuodet on kulunu.
Ja aina kans pitäis oppii elämää mut en oo muuttunu,
enkä ees haluu, oon näin onnellinen, jätin kaiken paskan
taakseni.
Ja monet itkee sentakii ettei ne ei pysty muuttamaan
ajattelutapaansa eikä mitään muutakaan.
Niin vanhat veitset pyörii niis haavois ku ei päästä mistään
yli ja eletään kaavoilla.
Samat onglemat samaan aikaan ja
samat kyyneleet pystyy samaan vaikka tuntuu
siltä et ois jo vahvempi mut oikeesti ajatuksilleen
on vaan ahneempi.
Niin jatkuu sota tunteita vastaa, mutku sielu on heikko
ja varusteet on paskan.