Kun makaan yksin, sä mielessäni kummittelet
sun kaappamista aina vieressäsi suunnittelen.
Unelmoin päivät pitkät siitä että puhdistun
löydän tien viereesi enkä yksin luhistu,
Änkee en haluu tietenkään viereesi
en tahdo kahlita, haluun jäädä mieleesi.
Tunteet on niin sekavat ja tieni epäselvä
otan askeleita, päätöksiä ratkenneita
suhteit takan katkenneita mut en takas lankee meinaa
epätoivoon, valehteluun ja väärän tavoitteluun.
Mä oon viettäny pitkii yksinäisii hetkii
ku et oo ollu mun lähelläni
mä mieles kelaan et miten asiat olisi
jos sä et olisi se jonka tahdis en sängys voihkisi.
Se tuntuu niin hyvältä aina kun me halataan
sun katseesi lämmittää mua ja saa mun sydämen palamaan
ei oo välii näistä välimatkoista mitä on meidän välillä
Hiljanen hetki hetkeks, sit katson sua taas
vaik tapitan valokuvaasi ei mikään saa mua rauhottumaan
tää tunne valtaa mut taas, hetkeksi pysähdyn
katselen taaksepäin mut en enää menneisiin tykästy
menneet on menneit, en enää sählää suhteillani.