Hyvä ystävänpäivä mulla... Onnistuin möhlimään eilen pahemman kerran... Tänään tajusin sen valheeks... Sen lisäks oon istunu vaan kotona tekemässä esitelmää riitelen mutsin kaa ja tajuan... Vittu mä oon oikeesti pelkkä pelkuri. Oon kartellu ja kieltäny tarpeeks kauan sen että mä etin tältä elämältä pelkkää helppoutta. Se saa vittu riittää nyt. Mä en enää tyydy vähään mä aion ottaa minkä voin mun ehdoilla vihdoinkin ja mikään ei oo enää varmaa, paitsi se että mun täytyy panostaa nyt kouluun... Mä tarviin viel kavereitaki, mutta anteeksi. En varmuutta ja pelkkää suostumusta! Pistäkää vastaan älkääkä suostuko kaikkeen. Mä haluan haasteita mä suorastaan metsästän niitä. Musta tulee uus parempi ihminen, joka ei valehtele. Ja se alkaa just nyt!
(Sori et osa on angstii mutta vituttaa niin saatanasti!)