IRC-Galleria

... ku sitä tajuu jälkeen päin asioita.

Aamulla ku heräsin (klo 11) hyvien yö-unien (16h) jälkeen tajusin.



A sudden realization of a great truth.



Matka oli merkinny mulle ihan hirveesti. Tutkin, huomasin, ymmärsin.

Ihmiset siellä muutti mun elämää. Jännästi, opetti mulle. Kaikki tavallaan. Kiitän kaikkia.

Sanat ei riitä kertomaan. Kieli ei pysty. Korva ei kuule.

En yritä maalata pilviä punaisiksi saadakseni auringonlaskun. Odotan ja toivon.


"Onnellisella ihmisellä on leipää ja sirkushuveja"
- Vapaasti kääntäen, Roomalainen viisaus.

"Takaisin euroopasta saapui joukko väsyneitä nuoria. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä.

Kahvia perkele..."

Näin kirjoitin lähes tasan vuosi sitten.

Hauskasti pitää nytkin paikkansa.






"Rusketutsä useinki??"

50 kilsaa jopolla...

Peppu on pipi.

Meen pizzalle...

En jaksa voidella leipii...

Se loppui, kaipaus jäi.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, näin jossain sanotaan.

Toivottavasti nähdään viellä, tapaamisissa tai sattumalta tiellä. Kyyneleet on helppo niellä, kun tiedän että olette siellä.

Usko, toivo, rakkaus. Kaiken se kestää, kaiken se antaa.

Kiitos.

Ripariiiii!

Huomenna alkaa. Jännä juttu. Selvis vast tänään et siel pitää opiskella :D

En jaksa lukea ruotsia. Men jag måste... Huoh...

... Ja kylkiluu murtu.

Loma loppuu. Koulu alkaa.

Lyhyestä virsi kaunis.

Olenkohan pihapiirin ainoa jonka mielestä koulun alku voi olla kivakin asia? Siltä ainaskin tuntuu.

Porukat ei ollu muuttunu yhtään (mitä nyt pientä vanhenemisen merkkiä ja rusketusta)! Tuntuu kun olis ollu vaa ylipitkällä viikonlopulla.