Olisihan se pitänyt arvata ettei maija poppanenkaan osannut lentää ilman sateen varjoa. Sen takia minä olin matkalla kohti pohjaa kiihtyvällä vauhdilla koska huomasin ettei tyhjyyden pohjalle ollutkaan niin pitkä matka. Kiroilin taas ottomaiseen tapaani kuin vanhoina hyvinä päivinä kun seikkailuissani oli vähemmän perää. Pohja vain läheni ja vauhti kiihtyi. kuitenkin täältä etäältä näin kuinka pohja olikin punoittava eikä maan kamaran kaltainen kuten edelliset. Jysähdin pehmeälle silkki tyynylle...
Olin jonkin kaltaisessa palatsissa ilman kosteudesta päätellen se oli meren rannan lähellä singaporessa. Pahaksi onnekseni huomasin olevani kuninkaan lihavien haaremissa. Kahden rekan kokoinen emäntä valui kohti minua huokumalla kuin pirun lähettiläs suoraan alamaailman porteilta. Nainen otti minut otteeseensa josta ei isoinkaan körmy olisi voinut päästä irti. "Nainen" vaikutti halukkaalta mutta itse en aviomiehenä voinut ottaa kiintymystä vastaan mutta hän ei tainnut ymmärtää. En taas tiennyt mutta tilanne alkoi oksetytamaan joten päätin oksentaa naisen päälle toivoen pääseväni irti. Oksennus lensi kuin palo miesten paine lekusta voimaa antaen vakaa pallea lihans jota olen treenannut. NAinen oli oksennuksessa mutta tuntui siltä kun hän olisi nauttinut epäesteettisestä olostaan. sitten oksennus vasta alkoikin lentää. oksennus sinkautti minut seinän läpi takaisin tyhjyyteen......
Uusimmat blogimerkinnät
- 6. Otto ja Neiti konstaapeli <3 09.02.
- 5. Kalkkuna ja koira 29.01.
- 4. Vanha vene vaja 05.01.
- 3. Matka 23.12.
- 2. Monihaarainen tie <3 20.12.
- 1. Puu tyhjyyden poluilla 03.12.