Tyhjyys tympi taas enemmän kuin kives pussin juuressa majaileva havun neulanen. Kuuman kosteassa ja kylmän kuivassa kuivausrummussa pyöriessäni vanhat muistot tulivat taas mieleen poika vuosiltani (voih) Silloin kun kävin kansakoulua ja tytöillä oli mini hameet muistaakseni chesterfieldin lukiossa samaan aikaan kun nixon keksi maailman ensimmäisen työkalun. Päätin jälleen aloittaa matkan kohti ääretöntä. Otin seuraavan bussin joka tuli vastaan ja singouduin puolessa matkaa (määränpäänä tyhjyys) pihalle ja olin about puolessamatkaa tyhjyyttä vaikkei täälläkään kovin täyttä ollut. vaikka sen siaan näinkin vanhan ystäväni KAlle KAlkkunan ja hänen hemaisevan partnerinsa jack russelin terrieri Joonas Nahkalupaus joka olin kulman kovimman konstaapelin lähin kollega. Rupesin BAmlaamaan vanhan puolimädän kalkkunan ja ilkeän näköisen takkuläjän kanssa. Kävimme keskustelua siihen asti kunnes KAlle kertoi olevansa suhteessa Joonakseen jolloin se vanha ystäväni oksennus rupesi kirvelemään ankarasti kurkunpäässäni, nieltyäni hetken kysyin että mites se nyt niin KAlle rupesi kertomaan omista kokemuksistaan vanhassa kanalassa lähellä kirkkonummen suota jossa hän oli yrittänyt etsiä itselleen elämän kumppania jota oli yrittänyt hieman ennen kypsää ikää... Loppu tulos oli ollut ankara ja onneton joten Kallen täytyi palata kalkkuna tarhaansa yksin. Matkalla kuitenkin hän tapasi joonas nahkalupaksen joka jatkoi tarinaansa. Hän oli Poliisi koulussa freelundan lähellä jokipohjassa opiskelemassa poliisien salaisia oppeja erikois kurssilla jossa oppi uusia taitoja jotka johdatti joonaksen Niin sanotusti "KAiDalle Polulle". matkalla kotio kalle oli ajatellut itse murhaa mutta löytänyt kuitenkin elämän kumppaninsa erotetun konstaapeli koira joonaksen joka kertoi kallen kaa hää yön yksityiskohtia Kuten Kalkkuna Filee, höyheniä ja karvaa, Nokki nekkua ja Etsi mistä kalkkuna kusee... En enään pystynyt nielemään en niin ollenkaan. oli aika varautua pahimpaan, en koskaan ennen ollut näin täynnä inhoa ja epämiellyttävyyttä. Oksennus lähti liitämään pyyhkien mukanaan kaiken näkö piiristä... oksennus pyyhki kaiken joten olin taas tyhjyydessä mutta tällä kertaa pyörin mielissäni siinä iän ikuisessa pesu koneessa pyyhkien syntejäni mutta tällä kertaa muidenkin puolesta......... Tämä tarina Kyseenalaistaa jatkon :)