Taino ei lumi oikeestaan tuulee vaan ihan himona.
Vastatuuleen tietysti.
Löydän itteni jostain ojasta ku tuuli on mut sinne heittäny.
Ja huomenna on se juhlalounas.
Ja meijän mieshuora on Antti Homo-Hannula.
Matka mummolaan käy.
Hitto että selkäpiitä karmii...
Alakerran ovi aukenee aina välillä naristen ja paiskautuu kiines.
Spooky...
BUHAAHHAAA!
GAAH!