Siis nää hetket, ku istut yksin, auringon jo noustessa, rennosti tuolilla ja kuuntelet kuuloimista aivan täysillä lempi itkuvonkukappaleita ja oot jotenki niin tunteidesi huipussa, että jos olis toinen ihminen paikalla, ni vihamieskin muuttuisi halattavaksi, kunhan vain pitää silmät kiinni ja kuuntelee. Ja mikä parasta on se kun viimeinen kappale loppuu, tulee täysi hiljaisuus ja unohdut vaan paikoillesi vaikka tunniksi.
No joo piti vaa kirjottaa, että tunti sitte piti mennä nukkumaan. Öitä!