IRC-Galleria

Ja vielä ilmeisen pitkävihaiseksi homoksi?

...Eli jos lyhyesti sanotaan niin a) tietokoneeni on mies (sen nimi on Philip)
ja b) sillä ei ollut seksuaalista suuntautumista ennen kuin saisin jonkinlaisen varmistuksen siitä, jonka sain tänään.
Ja Philip on nyt sitten virallisesti homoseksuaali.

Eli isäni ja minä menimme tänään käyttämään Philipin huollossa eilisen toimimattomuuden vuoksi, ja Datatronicin nuori ja söötti työntekijä tutkiskeli sitä ja sai kuin saikin sen toimimaan, vieläpä ilmeisen täydellisesti! Ainoa mitä hän teki, oli irrotti akun ja laittoi takaisin, niin johan kone käynnistyi ja totteli - no mitä nyt oli vähän hidas, mutta sitä se tekee aina.

Silloin todella huomasin Philipin olevan homo. Se oli tehnyt minusta täydellisen ääliön sekä isän että sen söpön myyjäpojan silmissä. Puolustuksi voin todeta, etten ehkä ole ainoa täysi tunari tietokoneiden kanssa... Myöhemmin kuulin veljen tehneen saman akkutempun jo eilen illalla, mutta ei kuulemma auttanut - mitä tästä voimme päätellä? Hyvännäkönen mies koskettaa akkua niin johan oli Philip myyty ja toimi niin nätisti kuin vain pystyi! Puhuttii koneen hitaudesta, niin myyjä huomas koneen prosessorin jylläävän täysiä (tj), "ei mikää ihme et on hidas" ... miksköhän se kone jylläs täysiä, ku oli niin hyvissä käsissä. Kovasti kone kyllä yritti silloin...

Mutta, palasimme sitten kotiin (isä lähti takaisin töihin, jolloin olin yksin kotona) vein koneen huoneeseen ja käynnistin sen - se vaikutti toimivan jälleen moitteettomasti! Aloin järjestellä tiedostoja mitä siirtäisin muistitikulle siltä varalta, että se taas jumittuisi niin - ette kyllä ikinä arvaa - se mokoma otti ja kuoli TAAS! Sen jälkeen kokeilin käynnistää uudestaan, otin akun irti, laitoin takaisin, kokeilin pelkän akun kanssa, kokeilin pelkän verkkovirtapiuhan kanssa, kokeilin molempien kanssa, mutta ei mitään. Pelkkää harmaamustaa ruutua. Se kyllä kuulostaa siltä että se käynnistyisi, mutta mitään ei näy.

Ja tällä hetkellä vituttavin seikka on, että siellä on yksi tarina, joka minun pitäisi saada sunnuntaihin mennessä valmiiksi!! Ja isä lupasi viedä sen huomenna takaisin, mutta vanhemmat menevät Helsinkiin lauantaina, eikä ole varmaa ehtiikö isä hakea koneen silloin - jolloin saisin sen vasta maanantaina! Tarina on kyllä osittain vihossa, mutta suurin osa sitä ja korjattu alkupää ovat Philipillä ja vain osittain muistissani - käytin aika monta tuntia sen kielen korjaamiseen ja muotoiluun.

Ja virallisesti tuota tarinaa ei pitäisi edes olla olemassa, koska sen piti olla yllätys.

Tää viikko on kyllä ollu niin hemmetin pohjanooteraus. Mitä hittoa mä oon oikeesti tehny väärin?? Tietääkseni en mitää, luulin jopa olevani oikeesti hyödyllinen, ainaki maanantaina ja tiistaina! Enkä mä ees tienny uskovani karmaan ennen ku eilen... Ihan ku kaikki paha, stressi sun muu iljettävä ois kaadettu maanantaiaamuna mun niskaa, ja vaikka kaikki ois ollu näennäisesti okei, paha olo tuntuu ja pitkälle. Tuntuu et oon ollu ihan hirvee kaveri, ja muutenki tunnen itteni tosi hyödyttömäks ja avuttomaks, joka vaa turvautuu muihin eikä osaa tehä mitää ite...

Ellen mä ois pohjimmiltani niin hemmetin optimisti ja muutenki vastustais itsemurhia, nii voisin helposti vetää narun kaulaa ja hypätä kaivoo. Jos se kaivo löytyis ensin jostai. Ja naru. Tai sit on ihan hyvä ettei niitä oo.



~*~

Angstipurkautuminen. Yyhyy. Galtsu on paikka johon puran pahan olon, ku en osaa puhua ihmisille. Kirjottaminen on paljo helpompaa. Osaan jo melkei käyttää pikkuveljen koneen näppistäki.