IRC-Galleria

Oltiin mun rakkaan karvapallon kanssa lauantaina 6.5. Lahdessa kotikissanäyttelyssä.

Matka alko Loviisasta, johon oltiin menty jo edellisenä iltana. Kuskina Jenna (kiitos Jennalle), henkisenä tukena ja yleisenä "joka paikan höylänä" ja valokuvaajana mukana Jansu ja tietty minä, täysin hermoraunio kissanomistaja.

Matkaan lähdettiin 6.00 aamulla mukana kissa ja hurja määrä tavaraa. Ajo-ohjeet oltiin saatu ja karttakin oli, mut ei sitten kuitenkaan niistä ajo-ohjeista oltu varmoja ja päätettiin sit kiertää Porvoon ja Mäntsälän kautta.

Alkumatkan kissa huusi ja kaikilla täysi ihmetys päällä, kun ei väsytä vaikka yöunet oli jääny sinne 3-4 tuntiin.
Kissa rauhottu Mäntsälässä kun pääsi hetkeks ulos, mutta sitä rauhottumista kesti vaan Lahteen asti.

Onnellisesti kuitenkin päästiin näyttelypaikalle ja eläinlääkärin tarkastuksesta läpi. Seuraavaksi sihteeristöön hakemaan numero ja kyselemään lisätietoja. Viimein kun löydettiin oma häkki, todettiin ettei meijän kissa ainakaan nälkään kuole, häkki oli täynnä kissanruokaa.

Alkoi häkin laitto. Pienten viritysten jälkeen saatiin häkki kuitenkin kuntoon ja kissa sinne.
Kuvittelin kissan hyppivän pitkin häkin seiniä ja hajottavan koko paikan, mut ei, neiti vähän aikaa haisteli ja sitten, tietysti matkasta väsyneenä, otti ja rupes nukkumaan. Ei yhtään rähinää eikä yritystä naapurin puolelle.

Aikaa oli eka vaikee saada kulumaan, mut sit se rupes menee, ku keskitty seuraamaan muitten kissojen arvostelua ja kierteli kattomassa kissoja.

Oma vuoro näyttelypöydälle rupes lähestymään ja mulla vaan paniikki kasvamaan. Äitikin oli jossain vaiheessa kerenny siinä käydä ja lähteäkkin.Jansu lupautu harjaamaan vielä viimesen kerran kissan, joskaan sitä kissaa ei kyl harjattu ennen ku sinne pöydälle meno tuli.

Arvostelut oli ensimmäiseks näyttelyks tosi hyvät, siis mun mielest, ja olin jo matkalla näyttelyyn sanonu et oon tyytyväinen jos saan kissan näyttelypöydälle ja takas häkkiin ilman et kukaan kuolee!

Loppujen lopuks alko paneeli ja jännityksellä ootettiin kenestä tulee näyttelyn paras kissa.

Ensin jaettiin erikoispalkintoja. Katri Salmi alotti. Kauneimmat silmät, kissa numero 56, Minni, omistaja Koskela Veera. MITÄH?ME?MINNI?

Kissa nukku tyytyväisenä häkissä, mä menin niin shokkiin et en voinu mitää muut tehä ku tempasta kissan häkistä ja tokasta "Minni, nyt mennää!". Ei ehken kuulosta tässä niin hauskalta, mutta muistakaa ystävät se tilannekomiikka...Tälle ollaan naurettu monta kertaa sen jälkeen..

Sen jälkeen ei kauheest tullu paneelia seurattua..Mut ku itte sai rauhotuttua nii paneelin viimeset 10 minuuttia pysty kattoo.

Näyttelystä lähdettiin mukana ensimmäinen pokaali, ruokakupin alunen, hurjasti kissanruokaa ja monta uutta kaveria.

Kotimatkalla rupes kaikilla uni painamaan silmää ja kissakin oli hiljaa. Koskenkylän kohdalla kissa pääsi syliin istumaan loppumatkaks ja kun päästiin kotiin, painui neiti saman tien ulos.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin..Seuraavaa näyttelyä odotellen...