IRC-Galleria

Nyt olis pitkästä aikaa eka ihan oikea kirje kirjotettu. Kortin kun saan valmiiks ni huomenna lähtee rakkahimmalle postia.. ♥

Jippijai jei, taas kipeenä. Tuntuu et pää räjähtää, yskin keuhkoni pihalle ja pää on täynnä räkää.. Mitä me voimme tästä päätellä? Noh, jos ei muuta ni ainaki sen et kohta on taas poskiontelontulehdus jossei mitään muuta... Ja kun noita lääkkeitä mitä saan syödä on niin pirusti... :S

Kulta, määkin rakastan sua.. <3 Ja "kiippu" kans... ;)

Mistä mä kehitän ispiraation tiskaamiseen... Mikää ei oo niin inhottavaa ku tiskata.....

Ihanaa, koko päivänä ei yhtään kertaa huono olo!! Kahviaki pysty juomaan ihan normaalisti..

Maha vaan kasvaa kovaa vauhtia, hiukan tahtoo olla plussapallo olo.. :D

Nyt sit vaan odotella serkkuja kylään ja sit paapiin, et jaksaa yöllä nousta ylös ja lähtiä ajamaan Rovaniemelle... Onhan tätä päivää jo odotettu.... <3

Joopa joo, kai sitä nukkuaki pitäis... Mitenköhän tuota saa ihtensä maanantai aamuna niin aikasin ylös että sinne lekuriin joutais... Jos vaikka kävis kyttiksellä samalla täytteleen niitä lappuja... Voisko joku huomenna herättää mut, etten nukkuis koko päivää?

Maanantaina olis taas lääkäri ja siinä samalla ultra. Pääsee taas näkemään pikkusen.. Saapa nähä saako sitä sen jälkeen ratsastaa...

Jes, meillä toimii netti normisti! Mut ikävä vaivaa.... :(

Nyt se päivä sit koitti, mistä niin pitkään on puhuttu, mustakin tuli inttileski.

Eihän sille mitään voi, vaikka idioottia tuo "pakkointti" onkin, tai ainakin nyt tuntuu siltä. Aamulla ei edes itkettäny kun Eetun asemalle vein, mutta en myöskään tajunnut siinä sanoa rakastavani. Ihmismieli on kumma, kun se ei näitä asioita halua sisäistää ajoissa.

Päivän kruunas huonot uutiset Keski-Suomesta ja törkeen paha olo. Voi käydä tämä "Kirpun" odottaminen yksin aika raskaaks, vaikka tukijoukkoja ja auttajia varmasti onkin.

Nyt vasta tuli ekan kerran itkunen olo koko päivänä, kun uskalsi myöntää että ikävä on, ja kova, aiemmin kun sen vaan laitto näiden "uutisten" ja hormonien piikkiin. Mut eihän se auta, kestettävä on.

Olivat jo tänään meinanneet, ettei varmaan Eetu tule puolella vuodella pääsemään. Pääseehän se joo synnytykseen mukaan, vaikka pitäis pitempään olla, mutta käy se vaan raskaaks niin Eetulle siellä, kun tietää meidän olevan kotona ja mulle kotona, yksin pienen lapsen ja eläinten kans.

Onneks tosiaan on niitä rakkaita, jotka jaksaa ja viittii tulla auttamaan, tästä muuten varmaan mitään tulis.

Tuntuu että hirveenä pitäis tehdä, muistaa ja laittaa, mut mitään ei saa aikaseks. Väsyttää ja on huono olo, vaikken oksentanu ole kertaakaan.

Ens viikolla olis ensimmäinen ultrakin, Eetu ei pääse sinnekkään. Jospa sitten toiseen.

Saa nähdä mitä ens yöstä tulee, viime yön jo pyöriny, kun oli huono olo ja huomenna pitäs jaksaa päivä kuitenkin koulussa.

Jospa tämä tästä... Tai sitten ei.. Ainakaan ennen ensimmäisiä lomia..

Joulu loppu, odotus alko.. Nyt sen voi jo virallisesti tunnustaa, vaikkakin suurin osa kavereista asian jo tietää..

Laskettu aika meidän pikkusella on 4.8. Tuo aika nyt vielä tarkistellaan muutaman viikon sisään ultrassa.

Elikkäs montun nykyset ykköset, mää sit vissiin valmistun vasta teijän kans.. :)