joskus vaan tuntuu sltä että voisi laittaa kaikki kaverit ja "kaverit" riviin ja alkaa käyttää konekivääriä. saisikohan sitten ihmisten suusta ulos aidosti rehellisiä asioita, hiljalleen alkaa nyppiä tämä ainainen selkäänpuukotus.
kukaan ei taida osata kertoa mulle miksi näin on eikä sille voi mitään, kaikenkaikkiaan tässä kuitenkin on kyse ainoastaan siitä miten saan oman mielenterveyteni pysymään kuosissa.
kaikki paitsi minä on turhaa. noin mä ajattelen sitten josku kun olen isotyttö ja opiskelen tarpeeksi olemaan kusipää. koulutus on käynnissä kokoajan ja yritän suorittaa sen loppuun mahdollisimman pian. varokaa pian korvianne kanssaihmiset, kostoni näistä kaikista vuosista tulee olemaan karmiva:) minä en vaan enää suostu olemaan se jolle puretaan ihan kaikki, kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu. tästä on aivokapasiteetin täyttyessä luonnollisesti vaihtoehtona tuo jo edellä mainitttu "rivimuodostelma ja konekivääri".