Kaikki on niin fucking grey et haluaisin vaan fucking ilosuutta. Fucking ilosuutta ei saavuta ellei jotenkin nyt vaan koita muuttaa ajatelmakuvioitaan. Juon täs vaan fucking glögiä ja mietin miten eilen illal sängys oli niin fucking kiva olla ettei hetkeen oo ollutkaan. Luin niinku yht fucking kirjaa jonka oon luken mont kertaa kai (karjalan lunnaat) ihan itteni fucking viihdykkeeks nääs.
Miksen voi nähdä että elämässä tapahtuu fucking kivoja asioita koko fucking ajan vaan negatiiviset asiat tuntuu musertavilta ja positiiviset ei miltään?
En jaksasis aina valittaa ja siks oon kirjottanu tätä näin harvoin. Haravoin. Siinä on mun tulevaisuuden ammatti, haravointi. Lepposaa. Ei liikaa haasteita, koska olen syntynyt häviämään. No en ehkä. Hiukan yli vuorokausi psykiatriin! Jännää. Tosi. Ja Perjantaina paikkaan kivaan mutta syytän vaan itseäni jos on paha mieli. En tykkää siitä. Wee, ehkä mie sen karkoitan vielä.
Kuulin tänää et mun isoisä on ollu linnan juhlis ko se suunnitteli kekkoselle saunan. Piti vaan ilmottaa, KRHHHMMM!
Huijasin muuten, en juo VIELÄ fucking glögiä, se valmistui vasta ->