No nyt ei taas mee kovin hyvin. Duunissa koko päivä päätteellä -> kotiin eikä kiinnosta tehdä mitään paitsi kerätä epämääräistä toivoa asioiden parantumisesta luontaistuotteilla tai henkisen kasvun oppailla.
Tältä tuntuu pudota kaivoon. En oo rehellisesti sanottuna innostunu mistään johonki kuuteen kuukauteen yksittäisiä parempia viikkoja/päiviä lukuunottamatta. Nyt kokeilen sitä et alan syödä paremmin ja terveellisemmin. Eli toisin sanoen ravintolisiä - ei oo voimia tehdä joka päivä terveellistä ruokaa.
Mietin kans et jos alkais tekemää nelipäivästä viikkoa töis. Auttaskoha. Nyt työpäivät tuntuu murhaavilta yksinäisyydessään. Miks kotona yksin oli paljon kivempaa..... toisaalta tulee rahaa ja raha tarkottaa sitä että pääsee helvettiin täältä. En vaan kykene ymmärtämään tätä mielialan toimintaa. Koti on kiva paikka. Koneella on tuhansia hyviä biisejä. Mulla on aika monta chilintainta kasvamassa ja niitä pitäis hoitaa. Ei silti kiinnosta. Vaan joku epämääränen melankolia ja usko et ihmiset jotenki tekee pahaa mulle enkä edes tajua sitä. Alppilas on yks kiva asunto. Se ois helvetin hyvä saada. Taidan mennä nukkumaan taas ajois niinku tapana on ollu. Täst eteenpäin syön sata banaanii päiväs ja vitamiinei ja kalaöljyä. En jaksa enää kokeilla uutta mielialalääkettä. Edellinen tuntu toimivan alussa mut sittemmin teki musta vaan vammasen.