Tunsin äskettäin itseni murheellisen hahmon ritariksi! Käsittämättömän surullinen olo. Ja tulee inhottavia väristyksiä kun luin lehdestä tosta usa:n ampujasta et se oli semmonen yksinäinen ja vetäytyvä tyyppi. Niinku se myyrmanni-petriki. Oon huolestunu itsestäni, vaikken tietääkseni mitään teurastusta suunnittele. Tai sitten eristäytyminen on mulle ihan luontaista ja hyvä asia. Voihan se niinkin olla? Toivottavasti. Maailma ahdistaa, kun pitäisi olla jonkinlainen. Ja muutenkin.
Noni, pitsaa. Je. Hyvää. Mmm.