Katsoin kun juna viimeinen vei sut kauas pois
ei milloinkaan kohdattu uudelleen
Sun kuiskauset hiljaiset painui mun mieleen
yhden suudelman otsaani painoit,
huomasin sen siihen kuivuneen
Entä jos aamun kylmyys vie mut pois,
muistatko mitä mä joskus olisin sulle halunnut olla
Mikä saa sut heräämään,
niin että tajuat uudelleen , tää on tie sydämeen
Sä vilkutit , ja vakuutit , tää ei tuu unohtuun
mut mitä mä nytten nään, tulevaisuuden yksinään
On uus, mahdollisuus , mun kai vielä joskus
jollekin annettava
Mutta sun määränpää vei multa voimat kokonaan
syliin lämpimään mä painoin pään,
ja tiesin sun olevan siinä
En enää voisi kuvitellakaan sua koskettavani
Olit vain yksi muisto mun unelmissa,
haalenet kun et soittele
Mut muista, minkä teit mun sydämeen,
arven ikuisen