Hän sai mut uskomaan,
Hän sai mut toivomaan,
Hän, ja vielä enemmän.
Hän sai mut nauramaan,
Hän sai mut laulamaan,
Hän antoi mulle sävelmän.
Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän,
Tunnen saman ikävän,
Kun poissa on hän.
Hän, taas kitarani viritän
Ja kuulen tutun helinän,
Kuin luonani ois hän.
(c) J.Karjalainen