25.3.2006
Tapasin kolme ihanaa ihmistä (chrisunkin tietty mut sen tunsinkin jo aikasemmin<3).
Ilman niitä ihmisiä, mulla ei olisi tätä elämää ja onnea, mikä nyt on.
Ilman niitä .. Mä en edes tiedä eläisinkö.
Vuodessa on tapahtunut kaikkea. On vedetty ekat (ainakin mun) kännit yhdessä, on itketty ja naurettu. On ollut hyviä ja huonoja päivä, mutta silti me ollaan jaksettu tukea toisiamme.
Muistan sen päivän, kun te pelkäsitte niin paljon.
Me selvittiin siitä kumminkin ... Tavallaan yhdessä. Jos mä en tietäisi, että te olette täällä aina mun tukena ja rakastatte aina, niin mä varmaan luovuttaisin.
Viimeinen asia, mistä oon valmis päästämään irti, on te.
Vaikka mulla ei aina todellakaan ole syytä, mäkin pelkään. Mä pelkään, että menetän teidät.
Mä olen menettänyt jo liikaa .
Me ollaan riidelty. Mutta ne riidat on vaan rakkautta.
Ne riidat on niitä, joille nauretaan kippurassa jälkeenpäin.
Pidetään meidän yheiset muistot, rakennetaan lisää historiaa.
Vaikka mä en aina sitä näytä, te ootte mun sydämmessä ja ajatuksissa.
Mitä ikinä tapahtuukin, mä rakastan teitä ja tiedän, että te mua.
Muutama kyynel valuu mun poskelleni kun mä kirjoitan tätä ...
Ne on onnen kyyneleitä . <3
Kiitos teille,
Minna, Kati ja Nana kaikesta, mitä te ootte antanu mulle tän vuoden ajan !
Tästä on hyvä jatkaa, enkä mä usko, että me ikinä erottaisiin.
Te olette aina mun sydämessäni. Olen luonanne vaikka ette minua näkisi .
Rakkaus ei kuole koskaan.
Kiitos <3
-Enna *itkua*<3