IRC-Galleria

Tänään oli viimeinen päivä , ja itku oli niin lähellä , että :''>
Kun kävin viimeisen kerran sanomassa hei hei lapsille,
kuului huuto takaani 'enna mun tulee sua ikävä ! ',
eikä ainakaan kyyneleet tulleet silmiin .

'Tämä saari on seikkailuja täynnä,
aarretta kun etsii, on löytäminen mahdotonta
Tarvitaan miehistö apuun kaivamaan
arvoitus kartalta poistamaan
Kerron teille salaisuuden , aarteen löysin,
siitä enempää osaa kertoa en . '

Kirjoitin kortissani jonka annoin päiväkodille muistoksi.

Kiitos suurista hetkistä,
pienistä retkistä
sekä ihanista uusista kokemusiksta !

- Enna .

ps. kiitos työkumppanilleni lauralle vielä , autoit minua viemään erästä asiaa eteenpäin,
joka ei muuten olisi koskaan korjaantunut ... nyt minulla on apu,
ja toivoa vielä parempaan huomiseen .

Ja se ei lähde pois vaikka kuinka rukoillaan.

'Mitä eroa L***n naamassa ja Ennan naamssa on, mitä tytöillä on mitä pojilla ei?' (en voinu laittaa sen pojan nimeä tähän)
'No sil on ainaki pitempi tukka. '
'Hyvä. Mitäs muuta?'
'No Ennalla on tommosia punasia näppylöitä naamassa !'
'Öhm...No jos ei nyt niitä ajatella niin mitä muuta .......? '

Lapset on niin ihanan suorasanasia :''>
En kestä,
huomenna viimene päivä ja varmaan taas liikutun siellä .
Tulee ikävä niitä ihania pikkusia <3

Nnoh, keskiviikkona taas aika liittyä SavuttomiinAbsolutisteihin,
eli koulun penkille .
Jauh.

Mömmööm, heihei Aarresaari

'Jos mua alkaa pelottaa niin tuun sit sun sykkyyn,
voidaan pelätä yhdessä, ja pelotella ne pelottavat pois.' -Poika 4v.

Pitäisi aina vaan muistaa, kun itse alkaa puhumaan
itsemurhasta sun muusta,
että miten nuo kuolleet tuossa surmassa varmasti
antaisivat mitä tahansa päästäkseen takaisin elämään.
Miten niin moni haluaisi elää,
mutta heidät on ammuttu, viattomina .

Kun katselette toisten ihmisten surua heidän
läheisien kuoleman takia,
varmasti tajuatte että todellakin jokaisesta välitetään,
ja tällaisiin asioihin reagoidaan .

Elämä on lahja .....
Ja sitä ei pitäisi koskaan antaa pois,
ennen kuin joku sen sinulta ottaa ...

R.I.P

Annoit minulle sydämesi jottai tietäisin
sinun olevan aina lähelläni
Siihen haavoja veistin miljoonia
kyyneliä vuodatin
Sinä taistelet silti edelleen
annat minun pitää pinenkin rippeen

Väsyy meidän yhteinen liekki
taistellaan silti vielä hetki
Haavat parannetaan yksitellen
ei irroiteta , ei olla leikitellen

Miksi valehdella ja sanoa ,
'jatka vaan, en mä katoa'
Sen tiedän olevan ohi kohta
olit yksi unelma
Anteeksi sua satutin
tahtomatta aikaas tuhlasin
Suhun jää niin helposti kii
sun silmiin ja kauneimpiin sanoihin
En mä tätä itselleni tarkoituksella tee
kidutan vain ja suljen silmäni kostuneet

Sorry .

Loputtomat askeleet kantaa väsynyttä ruumista
kerro miten jatkan niin etten pelkää huomista
Silputtu sydän veristä jälkeä sinuun jättää
et ymmärrä , sanasi minua pettää
Peiliin kirjoitettu nimesi, avaa nyt jo silmäsi
ei ole vaihtoehtoa johon molemmat päädyttäisiin
Epätoivo on toinen nimeni , hidasta
ehkä ymmärrät sinäkin

^ by me .

...when i don't want to survive .

Tutustuttiin Marian kans vuos sitten ! :')

Sä oot niin vahva ollut minun vierellä,
vaikka helppoo ei oo ollut sullakaan!

Hm . Mistä sitä alottais .

Kaikki alko niin tyhjästä, täältä galtsusta . Oli tasan yks ihminen joka meidän
molempien mieltä yhdisti . Vaihdettiin mesejä.
Yks päivä mä sitten kysyin sulta jotain , ja sä vastasit kyllä.
Meissä oli jotain samaa heti alussa .
Meillä oli yks josta vaan puhuttiin . Mutta aika ajoi meidät
niistä keskusteluista pois .
Me alettiin tunteen toisiamme enemmän.
Ekan kerran kun näin sut 30.12.2006, en tiennyt että susta tulee vielä jotain
niin tärkeää ja korvaamatonta .

Ekan kerran meille tulit hiihtolomalla -07. Eka mentiin vähän Tampereelle
ja sieltä sitten meille.
Eka meitä molempia ehkä hieman jännitti, mutta loppujenlopuks
'sitä juttua lensi niinkuin ennan pierua' ;)

Aina me keksitään jotain uutta , ja vanhaa, mille me nauretaan,
me ollaan muikku ja puolukka !

Tulin sinne kesällä käymään ja tää tyttö meinas alkaa miukuun,
mut kyl mää nyt jo osaan olla ihan kiltisti =)
Kesällä sä tulit myös meidän mukaan asuntovaunureissulle kaheks viikoks.
Mää jo luulin, että me tullaan hulluiks toistemme seurassa niin pitkän aikaa,
mut ei , se vaan vahvisti !

Meillä molemmilla on taipumusta luovuttaa, meillä molemmilla on taipumusta
angsteihin .
Mut yhdessä me ollaan vittu tähänkin asti selvitty !

En tiedä missä olisin ilman sua rakas, hetkeekään en vaihtais .
Surun pyyhit silmistäni pois .

Oot yks mun omista enkeleistäni , sun siipes on hauraat
ja heikot , mutta jos vain annat voin kantaa sua näillä siivillä,
niin monet arvet nekin nähneet on.

Rakastan sua .
Enkä ikinä, ikinä, ikinä, IKINÄ halua menettää.
Sua ei korvaa koskaan ikinä KUKAAN .

Mua itkettää,
miten tästä tuli näin ihanan kestävää,
miten sä oot nii ntärkeä . <3

WE CAN'T GIVE UP NOW .
Pidän sua pystyssä, pidä sinä minua <3

-Enna .

Sen silmät oli niin kauniit , kun se itki ,
sen haruas olemus satutti .
Joku päivä sain sen hymyilemään ja sen nauru
muisot jätti mieleeni
Tänään olen onnellinen,
olet vierelläni <3