Nyt se on ohi.. Kaksi tuntia vain tärisin torstaina aamulla koulussa kun sai kuulla ehkä rakkaan lähtevän vihreämmille niityille. Mutta mikä taistelu. Eihän Kössi-poju koskaan voisi luovuttaa. Enpä ole tainnut olla koskaan niin iloinen kun näen hevosen paskovan, kun eilen olin. Nyt on jätkä mallillaan varmaankin, kun reippaasti mulkaisee ihmisiä jotka kävelivät ohitseen..
Pelästytti kyllä aika hyvin, mutta kukaan ei valitse kuolemaa, ei niin voi tehdä. Ensin taistellaan. Tämä taistelu ollaan taidettu käydä loppuun: Voittajina!