Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon.
Se rikastuttaa häntä, joka sen saa, muttei tee antajaansakaan köyhemmäksi.
Se kestää vain hetken, mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti.
Kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen, että pystyisi tulemaan toimeen ilman sitä; eikä kukaan niin köyhä ettei se voisi häntä rikastuttaa.
Hymy luo onnen kotiin, hyvää tahtoa liike elämään ja on ystävyyden tunnus.
Se tuo levon väsyneelle, ilon lannistuneille, auringonpaisteen murheellisille ja on luonnon vastamyrkky kaikkiin huoliin.
Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa, kerjätä, lainata tai varastaa,
sillä toisinaan sillä ei ole kenellekkään mitään arvoa, ellei sitä lahjoita pois.
Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä hymyilläkseen.
Hymyile sinä heille,
Sillä kukaan ei niin suuresti tarvitse hymyä kuin hän, joka itse ei enää jaksa hymyillä.
(Tekstin kopsasin vuoden takaisista koulun papruista missä aiheena oli asiakaspalvelun vaiheet, lähde lyriikalle tuntematon.)