siihen kun me tavattiin, se oli vaa semmonen hetki.
heti jäin kiinni, mun sydän pyörähti voltin samalla hetkellä.
se loppui kuitenkin liian nopeasti. Silloin olin surullinen, mutta kun nyt niitä ajattelee, hymy nousee kasvoille, huomaan kasvaneeni enää hyvät muistot ei satuta niinkuin ennen,
olen vahvempi, rohkeampi ja luottavaisempi tulevaisuuden kannalta..
Kiitos että kasvatit minua elämään <3 vaikka kaipaankin niin silti katson elämää nyt eteenpäin en taakseppäin. eikä sitä koskaan tiedä vaikka edessä päin taas kohdattaisiin ja sama pyörähdys sattuisi. mutta silloin, olen jo oppinut virheistä ja saattaisi toimiakkin, mutta se on ehkä. Koska sitä ei tiedä pitää vain kulkea eteenpäin.
