Lähden 21-vuotiaana New Yorkiin. Muutan rumaan ja rähjäiseen yksiöön vaaralliselle seudulle ja hankin muutaman arven katutappelussa. Ostan nahkahousut ja alan polttaa tupakkaa. Minut voi löytää savuisesta klubista, rähjäisen näköisenä, huulet suttuisen punaisina esittämässä vaginamonologeja.
Katsoin leffaa yömyöhään, kunnes kuulin epämääräistä kolinaa ulko-oven suunnalta. Hiivin eteiseen ja näin postiluukun raottuvan muutaman kerran. Pistin käden suun eteen estääkseni kiljumisen ja kurkkasin ovisilmästä. Pimeässä käytävässä näin vain tumman hahmon. Joskus inhoan asua yksin.
"Aspergerin oireyhtymä näkyy usein huumorissa. AS-henkilöllä on usein omalaatuinen huumorintaju ja hän nauraa asioille, joita muut eivät pidä hauskana. Hän uppoutuu usein ajatuksiinsa ja saattaa ilman ulkomaailmalle näkyvää syytä alkaa nauraa, usein vieläpä täysin väärässä paikassa. Naurun (kuten joskus myös itkun) kontrollointi on vaikeaa eikä naurusta välillä ole tulla loppua. AS-henkilö saattaa myös usein olla se, joka tajuaa vitsin viimeisenä."
(Wikipedia)