kunnes pimeys ulkona koittais.
Lepoon pääni laskea haluun,
ystäväni päiväl takas tuli,
muistan vain sen paluun.
On jo myöhä,
en haluu enää tehdä työtä.
Saanko edes hetken nuokkua,
jollei kerta täällä saa torkkua!
Uupumus silmäni ummistaa,
ja korvani viimeiseksi komennon tunnistaa.
