Mulla on paha ongelma mikä tulee etenkin nuoriin uskovaisiin. Mä en voi ottaa niitä tosissani. En vaan pysty. Lisäksi pidän niitä lampaina joilta puuttuu oma ajattelu- ja arviointikyky.
Sen jotenkin ymmärrän että 80v mummeli uskoo herra jeesukseen kristukseen sun muihin perkeleihin. Mutta jos 15-30v henkilö kertoo minulle uskovansa Jumalaan niin arvostukseni tähän henkilöön katoaa saman tien. Kyllä tässä iässä pitäisi jo itsekin osata ajatella niillä ikiomilla aivoilla. Jos tuon ikäinen henkilö uskoisi ihan oikeasti Joulupukkiin tai metsän menninkäisiin sun muihin sängynalusmörköihin, niin tottakai häntä pidettäisiin vajaana tai muuten vaan tyhmänä. Mutta kun saman ikäinen ihminen juttelee mielikuvitusystävälleen kuten Jeesukselle tai Jumalalle, niin se onkin täysin normaalia? Vaikka kaikki ne ovat yhtä todellisia.
Nykyihmisellä on niin paljon tietoa ja ymmärrystä että luulisi olevan itsestäänselvyys, että kaiken yliluonnollisten uskomusten pitäisi olla historiaa. Mutta ei. Vaikka lähes kaikki ylliluonnollisilla uskomuksilla selitetyt asiat ovat selitetty tieteellisesti. Ja tiede on siitä hauska juttu, että uskoit siihen tai et, se on silti totta.
Kyllähän ihminen uskoo mitä vain kunhan syntymästä asti sitä jankutetaan. Sen huomaa P-Koreasta. Ne raukat luulee että niiden maa on keidas keskellä pahaa maailmaa jossa ihmiset näkee nälkää ja kuolee hullujen hallitsijoiden vallan alla. Silti ne elää maailman paskimmassa paikassa juuri sellaisissa oloissa joita ne pelkäävät kuollakseen. Mutta sanoisin että suurin osa nykynuorista ei usko Jumalaan. Eli mitään onnistunutta aivopesua (riparithan on juuri sitä muttei se onneksi tehoa enää nuoriin) eikä mitään "joukkohysteriaa" enää ole. Silti osa nuorista edelleen uskoo taikaolentoihin jotka katselevat jostain pilven reunalta ja määräävät elämääsi ja kuolemaasi.
Nyt en siis kiellä ketään uskomasta. Mutta jos uskot, niin minulta on turha odottaa sitä että ottaisin sinut vakavasti :)
