IRC-Galleria

kätesi paino kylkeäni vasten
lämpö joka kulkee sydämeni läpi

rakkauteni
hyökyaalto
vuorotellen hyökkää ja vetäytyy
kerro minulle
hengitätkö
vai tukehtuuko sielusi

selkäsi kaari vatsaani vasten
hiki joka liukastaa välimme

rakkauteni
hyökyaalto
vuorotellen hyökkää ja vetäytyy
peittää minut
peittää sinut
juottaa yhteen tuskamme

jos nousen ylös tänään
saanko jalkani liikkumaan?
saanko sydämeni lyömään
ja huuleni nauramaan?

vedän sivuun raskaan verhon
joka sieluni pimentää
mutta aurinkoa vieläkään
en saa syttymään

olen vain varjo haudallasi
henkäys menneen eilisen
enkä liiku paikaltani
edes tuulessa huoju en

olen varjo haudallasiÂ…

jos nousen ylös tänään
saanko vereni kiertämään?
saanko tuskan lämmittämän
ruumiini värisemään?

katson valkeita käsiäni
jotka rintaani suojelee
voimat ovat kaikonneet
mutta vielä teeskentelee

olen vain varjo haudallasi
hellä kosketus unien
ehkä liikun paikaltani
silloin tällöin, huojuen

Muuta ei tarvita
kuin yksi katse
Se vihloo, lyö
lannistaa

Muuta ei tarvita
kuin sinun silmäsi
haavoittamaan tätä
haarniskaa

Suljen silmäni
ihmiset virtaavat
elämä kuohuu
läpi katujen

Tunnen kätesi
hennon otteesi
tarttuvan minuun
yli aaltojen

Avaan silmäni
kaupunki välkkyy
valojen syke on
tasainen

Otan kätesi
sallin katseesi
tarttua minuun
läpi valojen

olen vankina omassa päässäni
en halua olla täällä
en katsella näitä seiniä
palella sieluni jäällä

huoneessani ei ikkunoita
ei ovia vapauteen
silti näen läpi seinien
näen maailmaan siniseen

täällä on vain jäätä
ja liekkejä kylmiä
on lunta sekä verta
mietteitä eilisiä

olen vankina omassa päässäni
en halua olla täällä

so IÂ’m cutting my wings again
clipping them away
so you will stay
pretending to be free
and pray
that my suffering will change
the way you feel

so IÂ’m cutting my wings again
pretending that I hate
to fly
bound to earth so you could try
to be free
and maybe you will see
I miss my wings

kuuletko minua
tunnetko sen
läpi aaltojen painuu
käsi varoen

kuuletko minua
aistitko sen
kuin hengitys hiljaa
halki pimeyden

läpi sumun ja yön
halki hiljaisuuden
kaikuu valitus
itku lohduttomuuden

yli metsän ja joen
yli aution maan
kaikuu huokaus
sitten vaikenee vaan

kuuletko minua
tunnetko sen
läpi hiljaisuuden
yli pimeyden

kuuntele kuinka aallot lyö seinää vasten
kuuntele kuinka tuuli kattoa syö
maailma kaatuu
kiljuu äänet lasten
taivaalla pilvet
tummat ja ikuinen yö

vain kemiaa, ei sen kummempaa
uusi taivas aukeaa
voi rakastaa
tai unohtaa
surun kauas karkottaa

älä muistele pahalla
ota maistelupaloja
rentoudu kanssamme
nirvanaan matkusta

niin paljon kukkia
pulleita lapsia
taivaalta sataa vain hyviä aikeita
tv on jumala
polvistu pakana
hymyile tädille jolla on valtikka

ei murhetta muru
saa kaupasta bonusta!

kuka juonii
kuka kaiken saa
kuka ikävän muuttaa
kaihoksi kohti
parempaa

kuka nauraa
kuka voittoa juhlii
ja toivon painaa
alemmas kohti
unholaa

valot liikkuvat kuin
loistavat kolibrit
nykivät kukasta toiseen
suljin silmäni hetkeksi
maailma nytkähti
sata vuotta katosi hetkeen

yhä nopeammin
liikkuvat ihmiset
minä vain seison ja katson

tällä puolen
tuolla puolen
ikinä emme kohtaa

maailma pyörähti
minä jäin paikoilleen
aika tuulee sormien lomi
katson kun pakenet
maailman mukana
huutoni voimaton oli