IRC-Galleria

niin herkät silmät
näkevät tuulen kääntyvän
niin herkät korvat
kuulevat lumen putoavan
niin hento kosketus
minut painollaan rusentaa

niin pieni ihminen
ja paljon sanottavaa

kuutamon viime yönä varastin
sen hopea on vielä vaatteillain
viereen kasvojesi kuutamon mä tahtoisin
yön tähdet yli sydämesi
kiertämään
kuin purot hopeiset

askeleet kaikuvat kanjonissa
sade vienyt on
valot kaupungin

viimeiset ihmiset yössä vaeltaa
valo kajastaa
ikkunasta jossakin

mä painan pääni kaulaliinaan
ja koitan unohtaa tän illan
nyrkit taskunpohjaa kaivaa
eihän mua mikään vaivaa

en vain unta saa, mä valvon
sateessa mä yötä tallon
yksinäisyys vienyt on
itsehillinnän

askeleet kääntyvät kaupungissa
sade lakannut
valot sammuneet

kaikki baarit täynnä tuskaa
minä siellä
kuten sinäkin

mä painan pääni juomalasiin
ja koitan unohtaa sun kasvot
silmät lasinpohjaa katsoo
eihän mua mikään vaivaa

en vain rauhaa saa, mä juoksen
yössä ihmisiä tallon
yksinäisyys vienyt on
minutkin

voi luoja miten kaipaan
hengitystäsi öisin

tuuli pyyhkii
tomua tieltä
kylmä matelee
sieluni viertä

ja äänet vaienneet
minua syyttävät vielä

ruumiini muistaa mitä mieleni ei
puutuva tuska lähes tahtoni vei
mutta kuitenkin
minä tajusin
miten kipua tuottaa
se jos sinuun vain luottaa

voi luoja miten kaipaan
hengitystäsi öisin

tuuli pyyhkii
tomua tieltä
kylmä matelee
sydämen viertä

ja äänet valheiden
minä vaiennan vielä

kätesi paino kylkeäni vasten
lämpö joka kulkee sydämeni läpi

rakkauteni
hyökyaalto
vuorotellen hyökkää ja vetäytyy
kerro minulle
hengitätkö
vai tukehtuuko sielusi

selkäsi kaari vatsaani vasten
hiki joka liukastaa välimme

rakkauteni
hyökyaalto
vuorotellen hyökkää ja vetäytyy
peittää minut
peittää sinut
juottaa yhteen tuskamme

jos nousen ylös tänään
saanko jalkani liikkumaan?
saanko sydämeni lyömään
ja huuleni nauramaan?

vedän sivuun raskaan verhon
joka sieluni pimentää
mutta aurinkoa vieläkään
en saa syttymään

olen vain varjo haudallasi
henkäys menneen eilisen
enkä liiku paikaltani
edes tuulessa huoju en

olen varjo haudallasiÂ…

jos nousen ylös tänään
saanko vereni kiertämään?
saanko tuskan lämmittämän
ruumiini värisemään?

katson valkeita käsiäni
jotka rintaani suojelee
voimat ovat kaikonneet
mutta vielä teeskentelee

olen vain varjo haudallasi
hellä kosketus unien
ehkä liikun paikaltani
silloin tällöin, huojuen

Muuta ei tarvita
kuin yksi katse
Se vihloo, lyö
lannistaa

Muuta ei tarvita
kuin sinun silmäsi
haavoittamaan tätä
haarniskaa

Suljen silmäni
ihmiset virtaavat
elämä kuohuu
läpi katujen

Tunnen kätesi
hennon otteesi
tarttuvan minuun
yli aaltojen

Avaan silmäni
kaupunki välkkyy
valojen syke on
tasainen

Otan kätesi
sallin katseesi
tarttua minuun
läpi valojen

olen vankina omassa päässäni
en halua olla täällä
en katsella näitä seiniä
palella sieluni jäällä

huoneessani ei ikkunoita
ei ovia vapauteen
silti näen läpi seinien
näen maailmaan siniseen

täällä on vain jäätä
ja liekkejä kylmiä
on lunta sekä verta
mietteitä eilisiä

olen vankina omassa päässäni
en halua olla täällä

so IÂ’m cutting my wings again
clipping them away
so you will stay
pretending to be free
and pray
that my suffering will change
the way you feel

so IÂ’m cutting my wings again
pretending that I hate
to fly
bound to earth so you could try
to be free
and maybe you will see
I miss my wings

kuuletko minua
tunnetko sen
läpi aaltojen painuu
käsi varoen

kuuletko minua
aistitko sen
kuin hengitys hiljaa
halki pimeyden

läpi sumun ja yön
halki hiljaisuuden
kaikuu valitus
itku lohduttomuuden

yli metsän ja joen
yli aution maan
kaikuu huokaus
sitten vaikenee vaan

kuuletko minua
tunnetko sen
läpi hiljaisuuden
yli pimeyden